Henna-Maria

10 vuotta yhteiseloa IBD:n kanssa

28.08.2015

Tänä vuonna tulee 10 vuotta siitä, kun yhteinen taipaleeni IBD:n kanssa alkoi. Ensikohtaamisesta muistan, että lääkäri kertoi minulla olevan Crohnin tauti, antoi lappusia kouraan ja reseptin lääkkeistä, joita minun nyt piti ikuisesti syödä. Muistan ajatelleeni, että eipä tässä kummempia – otetaan lääkkeet ja jatketaan eteenpäin, kunnes reilu puoli vuotta myöhemmin IBD näytti todellisen luontonsa minulle.

Alkoi viha/rakkaus-suhde, joka jatkuu vielä pitkään. Uudelleen kaikki ne vanhat tunteet ovat nyt nousseet pintaan, kun toissa kesänä jouduin pitkien lääkekokeilujen jälkeen leikkaukseen, jossa poistettiin paksusuoli ja tilalle tuli ohutsuoliavanne.

Uskon, että siinä missä IBD on minulta paljon pois ottanut, on se myös antanut. Vaikka kuinka olisi lamauttava kipu eikä jaksaisi nousta vessan lattialta, hammasta purren on päästy ylös ja jatkettu eteenpäin. On hymyssä suin menty aamusta iltaan, ja kun valot illalla sulkeutuu eikä kukaan näe, saa vapaasti itkeä itsensä uneen. Tämän myötä on minusta tullut vahvempi, mutta samalla herkempi. Kestän fyysistä kipua enemmän ja paremmin, mutta auta armias, jos joku sattuu sanomaan tai tekemään jotain, mikä henkisesti satuttaa, en kestä tippaakaan.

Koska IBD on niin henkilökohtainen, ja koska ihmiset eivät vessa-asioistaan paljoa puhu, on sairaudesta puhuminen alusta asti ollut vaikeaa. Itse ensin kerroin hyvin ympäripyöreästi taudin oireista jopa läheisille ystäville, ja vuosien sairastelun myötä tiedän keitä tosiystävät ovat. IBD on vienyt elämästäni kaikki turhat ystävät ja jättänyt ne, jotka ovat ystävyyden arvoisia. Keskustelut ystävien kanssa ovat varmasti eri tavalla avoimempia kuin monilla muilla.

Mutta siinä missä voin avoimemmin jakaa vessatarinoita ystävieni kanssa, olen hyvin, hyvin huono kertomaan läheisille ja jopa hoitohenkilökunnalle millainen vointini oikeasti on. Ehkä en halua olla vaivaksi ja koko ajan valittaa, että on huono olo tai sitten en vaan halua todeta sitä tosiasiaa ääneen, että olo on jälleen huono. Tosiystävä ymmärtää, jos olo on heikko eikä kaikkea pysty tekemään, eikä silti suutu vaan auttaa etsimään vaihtoehtoisia tekemisiä. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että paljon on IBD ottanut, jopa koko suolen, mutta paljon on myös antanut: kokemuksia, ystäviä, tunteita ja tietoa.