Conny Karlsson

90 km hiihto avanteellisena

13.04.2017

IBD ja ruokaIBD ja vertaistuki

Pienenä poikana, kun Etelä-Suomessa oli vielä kunnolla lunta talvisin, tykkäsin hiihtämisestä. Olin mukana myös kilpailutoiminnassa ja hiihdin kilpaa koko lapsuuden. En ollut kuitenkaan koskaan mitenkään erityisen hyvä hiihdossa, ja kun teini-iässä Suomen talvetkin sitten muuttuivat lumettomiksi, tämä laji jäi taakse.
Seuraavan kerran hiihtokipinä syttyi vasta omien lapsien ollessa pieniä, ja samaan aikaan sattui olemaan muutama talvi, että meillä oli etelässäkin todella hyvin lunta. Tein meidän talon kotipihalle sitten lapsille lyhyen hiihtolenkin, missä hiihdimme aika paljonkin. Tuli ihan oma lapsuus mieleen, kun hiihdettiin porukalla kotipihalla ja lähimetsissä omia polkuja pitkin.
Kun olin pieni poika, oma isäni hiihti pari kertaa Finlandia-hiihdon. Tämä oli vielä siihen aikaan, kun se hiihdettiin Hämeenlinnasta Lahteen, ja matka taisi olla 75 km. Ajattelin silloin, että haluan itse hiihtää sen joku päivä. Nykyään Finlandia-hiihto ei ole enää yhtä pitkä, ja lähtö ja maali ovat Lahdessa. Kilpailuhenkinen kun olen, halusin tietenkin hiihtää kilpailun, missä yhteismatka olisi pidempi kuin tuo 75 km. Eihän omalle isälle voi hävitä ? Niinpä päätimme veljeni kanssa talvella 2013, että ilmoittaudumme Vasaloppetiin Ruotsiin. Se on käsittääkseni maailman isoin hiihtotapahtuma, ja taitaa olla myös pisin, eli 90 km, Sälenistä Mooraan.
Kaksi isoa haastetta oli edessä. Ensinnäkin lievästi ylipainoinen entinen kuulantyöntäjä piti saada vähän hoikempaan kuntoon, ja peruskuntoa nostettua reilusti ylöspäin. Toinen haaste oli sitten avanne, ja lähinnä nesteytyspuoli, eli miten kroppa kestää hiihtää 90 kilometriä.

Alussa huomasin, että hiihtäessä piti juoda noin puolen tunnin välein. Hankin juomapullovyön, että pystyin pitämään omat juomani mukana lenkeillä. Vasaloppetissa juoma-asemia oli säännöllisin väliajoin, mutta niiden väli oli 1 – 1,5 tuntia minun hiihtovauhdilla, joten päätin ottaa myös sinne oman juomavyön mukaan. Pari päivää ennen kilpailua tankkasin myös urheilujuomilla nestettä niin paljon kun pystyin, jotta ainakin lähdössä kroppa ei olisi kuiva.
Nyt olen hiihtänyt Vasaloppetin neljä kertaa, ja ensi talvena tulee viides kerta. Huoleni nestetasapainosta oli turha, koska tankkaus ja matkan varrella juominen olivat riittävällä tasolla. Myöhemmin olen jättänyt jopa oman juomavyöni pois, ja juonut vain juottoasemilla. Ainoa ”ongelma” oli avannepussi, joka vajaan 10 tunnin hiihdon aikana väistämättä täyttyy tavarasta. Siihen tuhrautuu sitten aikaa, kun metsässä hiihtää vähän matkaa ladulta sivuun tyhjentämään pussia. Myös energian riittävyys on ollut ongelma. Pitkillä lenkeillä, kuten myös Vasaloppetissa, olen huomannut, että energia loppuu aina neljän, viiden tunnin jälkeen, riippumatta miten olen yrittänyt tankata ja syödä matkan varrella. Tämä ongelma on vielä ratkomatta, mutta siihen ei taida olla kuin pari lääkettä. Yksi niistä on olla paremmassa kunnossa, ettei matka kestä niin kauan 🙂