Sirpa
Arjen supersankarit
24.01.2019
Minä en usko, että olisin näin hyvässä kunnossa kuin olen nyt, jos ei minulla olisi ollut sitä hiljaista taustatukijaa. Sitä, joka ne astiat tiskasi ja pyykit pyykkäsi sillä välin, kun minä kulutin kaiken energiani kustakin päivästä selviytymiseen.
Minulle usein sanotaan, että onpas mahtavaa, kun olen selvinnyt niistä vaikeista ajoista. Se onkin tosi mahtavaa, mutta en minä niistä vaikeuksista yksin ja ilman apua selvinnyt. Tuskin niin kukaan olettaakaan, mutta minulle on tärkeää sanoa se ääneen. Vierelläni nimittäin kulki joka päivä yksi arjen supersankari oman jaksamisensa rajoja uhmaten. Se tuntui minusta yhtä aikaa tosi hyvältä ja tosi pahalta.
Hyvältä siksi, etten ollut kaikessa siinä yksin. Kun jäin vessaan jumiin, mieheni kantoi sinne kaiken mitä tarvitsin, jotta minulla olisi edes piirun verran parempi olla. Kun kokeilin gluteenitonta ruokavaliota, hän leipoi minulle omat leivät. Sillä välin, kun minä nukuin tai istuin vessassa, hän siivosi, kokkasi ja kolasi lumet. Hän hoiti kissat, ajoi nurmikon, kävi asioilla ja jaksoi vielä sen jälkeen kuunnella minun itkujani. Ansiotyönsä lisäksi hän teki kaiken tuon, jotta minun ei tarvitsisi ainakaan niistä asioista huolehtia. Ja noista samoista syistä minusta tuntui tosi pahalta.
Minun sairauteni tähden minulle rakkain ihminen maailmassa joutui valtavan taakan alle. Me olimme kyllä sopineet, ettei mieheni ole hoitajani, mutta kotityöt ja muut velvollisuudet lankesivat silti hänelle. Meni vähintäänkin vuosi etten osallistunut juuri lainkaan yhtään mihinkään.
Eikä se taakka ole ollut pelkkiä tekoja, vaan myös syvää huolta siitä toisen tilasta. Olen vasta jälkeenpäin saanut kuulla, miten paljon hiljaista huolta minusta on kannettu ja miten on öitä valvottu miettien, miten minun käy.
Kun minä aloin sitten lopulta tervehtyä, mieheni oli jo uupumukseen johtavalla tiellä. Silloin oli minun vuoroni sanoa hänelle stop ja alkaa vetää rekeä. Hetken siinä molemmat rimpuilimme omien voimavarojemme kanssa, mutta lopulta tulimme yhdessä voittajina maaliin.
Kiitos kaikille teille muillekin hiljaisille arjen supersankareille, jotka jaksatte läheisenne vierellä hiihtää umpihangessa päivästä toiseen.
Muistakaa pitää huolta myös itsestänne, sillä tekin olette ihan yhtä tärkeitä.
C-ANPROM/FI/IBDD/0331
03/2023
