Kaisa

Brändätään vihollisemme

01.12.2017

IBD ja vertaistuki

Kotona olen Crohnin tautia sairastavan tokaluokkalaisen äiti, mutta töissä suunnittelen ja toteutan palvelujen myyntiä. Myynnissä on pitkälti kyse siitä, että herätellään tarvetta johonkin palveluun ja tuotetaan se niin laadukkaasti, että palvelusta jää hyvä kokemus. Tämän ansiosta mielikuva brändistä yhdistyy myönteisiin asioihin ja pienempikin vihje riittää ohjaamaan käyttäytymistä yrityksen kannalta oikeaan suuntaan.

Kukaan ei tarvitse elämäänsä IBD-sairautta, mutta IBD:n brändääminen voisi säästää monelta turhalta itkulta ja murheelta.

Meidän perheen tapauksessa IBD-brändin parempi tunteminen olisi todennäköisesti säästänyt tyttäremme keskuslaskimokatetriruokinnasta, koska sairaalan lastenlääkärit olisivat tunteneet sairauden varhain puhkeavan muodon ja osanneet epäillä taaperon toistuvien sairaalajaksojen ja kovan ripulin johtuvan suolistosairaudesta eikä siitä, että ”lapsilla nyt maha aina menee lääkkeistä sekaisin”.

Terveydenhuollon ammattilaisten lisäksi IBD-brändistä hyötyisivät myös kaikki työssäkäyvät IBD-perheiden vanhemmat. Työnantajat ymmärtäisivät paremmin minkälaista labra- ja poliklinikkaramppaamista sairaus vaatii myös vanhemmalta, ja suhtautuisivat lempeämmin mahdollisiin etäpäiviin tai työvuorojen muokkauspyyntöihin.

Kun IBD-brändistä tulee yhtä kirkas ja selkeä kuin vaikka Roosa nauha ja rintasyöpä, ei kahvipöytä- tai hiekkalaatikkokeskusteluissa tarvitse enää oikoa käsityksiä siitä, että sairaus helpottaa lapsen kasvaessa ja iän karttuessa. IBD-brändin myötä kaikki tietäisivät, että tämä kutsumaton vieras on tullut meille loppuelämäksi, eikä siitä voi parantua.

IBD on näkymätön sairaus niin kauan kuin me annamme sen olla näkymätön. Tehdään siitä yhdessä näkyvä.