Anu
Crohn diagnoosiin
09.09.2021
Ajattelin nyt kertoa omasta Crohn taipaleesta. Minulla Crohn todettiin kahdeksan vuotta sitten, ja sitä edeltävät tapahtumat olivat jonkun mittapuun mukaan jopa dramaattisia.
Epämääräiset vatsakivut olivat vaivanneet minua lapsesta saakka ja vatsani oli usein kipeä. Yleisesti ottaen sloganiksi elämäni varrelle muodostui lause ”Anulla on vähän huono vatsa.” Tähän ”huono vatsa” -ideologiaan kasvoin ja se muodostui osaksi minua. Luontaisesti välttelin ruoka-aineita jotka eivät minulle sopineet ja aiheuttivat kipua ja ripulia. Välttely varmaan osaltaan viivästytti diagnoosia. Samoin selkärankareumadiagnoosi, jonka olin saanut 24-vuotiaana.
Crohnin tauti diagnoosia edelsi noin kymmenen vuoden kipujakso, jonka aikana kävin usein lääkärissä. Koska minulla oli mm. selkärankareumadiagnoosi ja siihen lääkitys, ei vaivoja ehkä otettu niin todesta, tai ajateltiin vaivojen johtuvan selkärankareumasta. Lääkitystä lisättiin ilman ihmeempiä tutkimuksia ja lääkekuurit helpottivat oloa, sekä auttoivat oireisiin.
Vuonna 2013 jouduin pitkälle sairaslomalle. En voinut enää syödä mitään muuta kuin nestemäistä ruokaa. En voinut kävellä. Olin laihtunut dramaattisesti ja en jaksanut tehdä mitään. Pääsin vihdoin tapaamaan gastroenterologia ja tästä alkoivatkin mullistukset elämässäni. Painoin enää 46 kiloa, veriarvoni olivat romahtaneet, verenpaineista puhumattakaan.
Tähystyksessä selvisi, että sairastan Crohnin tautia. Ruokavaliooni tehtiin muutoksia ja lääkitystäni muutettiin. Kuntouduin puolessa vuodessa niin paljon, että helmikuussa 2014 kirurgi pystyi käydä katsomassa vatsani sisäpuolelta. Suolta ei tarvinnut katkaista. Oli runsaasti kiinnikkeitä jotka avattiin, ja lisäksi tulehtunut umpisuoli sekä sen pitkä tulehtunut lisäke poistettiin.
Vaikka leikkauksessa tuli vähän komplikaatioita, leikkauksen jälkeen kuntouduin nopeasti. Minulla oli myös motivaatiota kuntoutua. Leikkaus on vaikuttanut asenteeseen elämää kohtaan, siihen miten käyttäydyn, elän ja olen.
Monesti ihmisille diagnoosi on haastavaa ottaa vastaan. Minä olin todella helpottunut. Vihdoin sain tietää syyn sietämättömille vatsakivuille. Opettelin uudet tavat ja ruokavalion. Tieto vaivojen syystä auttoi myös henkisessä jaksamisessa.
Nykyään pärjään sairauden kanssa kohtuullisen hyvin. Osaan itse reagoida voinnin muuttumisen merkkeihin ja siten vältän pahimmat karikot. Syön ruokavalio-ohjeen mukaisesti. Noudatan lääkärin määrittelemiä ohjeita ja lääkityksiä. Sairaudesta ei parane, mutta sen kanssa oppii tulemaan toimeen. En pidä sairaudestani, mutta se on pakko hyväksyä. Kun on vaikeaa ja pää protestoi, yritän ajatella, että elämä on muovannut minusta tällaisen. En ole parempi tai huonompi ihminen kuin joku toinen, olen tällainen.
C-ANPROM/FI/IBDD/0164
03/2023
