Conny Karlsson

Dopingtestipelko

11.05.2017

Otsikko kuulostaa dramaattiselta, mutta pelkoni ei johtunut siitä, että olisi ollut aihetta pelätä doping-aineiden käytöstä kiinni jäämistä, vaan syynä tähän pelkoon oli IBD.

Kun olin huipulla vuosina 2001 – 2007, kuuluin sekä Suomen että kansainväliseen testauspooliin. Tämä tarkoitti sitä, että minun oli informoitava testaajille tarkasti, missä milloinkin olen, jotta he pääsisivät tekemään testejä. Testausjärjestelmä perustuu yllätys- ja kilpailutesteihin. Eli sinut voidaan testata milloin ja missä tahansa, ilman ennakkovaroitusta. Tämä tiesi sitä, että testaajien piti tietää tarkasti, mihin kellonaikaan harjoittelet ja missä, sekä tietenkin kotiosoite piti ilmoittaa, tai jos kävit harjoitusleireillä, siitäkin piti ilmoittaa. Tämä oli kuitenkin haasteellista, koska eihän kukaan voi etukäteen ilmoittaa kovin tarkasti, missä liikkuu milloinkin. Nykyään järjestelmää on parannettu ja urheilijat kertovat yhden tunnin vuorokaudesta, milloin ja missä ovat tavoitettavissa. Useimmat ilmoittavat joko aikaisen ajan aamulla, esim. klo 6-7, tai sitten myöhäisen ajan illalla, jolloin tietävät olevansa varmuudella kotona.

Miten sitten IBD liittyy tähän? Lääkkeiden käyttö ei ole ongelma, koska kaikki IBD-lääkkeet, joita olen käyttänyt, ovat sallittuja, paitsi kortisoni, joka on kielletty kilpailukaudella. Itse söin sitä vain harjoituskaudella, joten erivapautta ei tarvinnut edes hakea. Jos urheilija joutuu kilpailukaudella kortisonia käyttämään, niin hän voi anoa erivapautta esim. Suomen antidopingtoimikunnalta, jolloin käry ei käy, jos hänet testataan. IBD:n hoito kortisonilla on niin raju hoito, että useammassa lajissa kilpaileminen samaan aikaan ei ole edes mahdollista. Itse ainakin menin todella huonoon kuntoon urheilullisesti, mutta tiedän myös urheilijoita, jotka ovat suorittaneet todella hyvin myös kortisonikuurin aikana.

Minun pelkoni IBD:n ja testauksen suhteen tuli siitä, että vaikka vatsani oli suhteellisen rauhallisessakin kunnossa, kilpailu kesti kuitenkin niin kauan, että yleensä kilpailun jälkeen oli jo kova hätä päästä vessaan. Monta kertaa pelkäsin sitä, että jos testaaja on nyt kilpailussa paikalla, ja haluaa minut testiin, joutuu hän todistamaan jotain, mitä hän ei välttämättä testin aikana halua. Testaaja nimittäin tulee mukaan vessaan, kun virtsanäytettä annetaan. Hänen on myös nähtävä, että näyte tulee minusta, eikä esim. letkusta (tällaisia huijausyrityksiäkin on tehty). Mutta, miten pystyisin antamaan virtsanäytettä, jos IBD-vatsallani on pakottava tarve päästä jotain muutakin pihalle samaan aikaan?

Onneksi tällainen tilanne ei koskaan tullut eteen. Lähellä oli, että tämä olisi tapahtunut 2001 MM-kilpailujen loppukilpailun jälkeen. Olin työntänyt hyvin ja olin kilpailussa seitsemäs. Finalisteista suurin osa testataan. Huomasin jo haastattelualueella, siellä missä annetaan lausuntoja televisioon ja lehdistölle kilpailun jälkeen, että nyt alkaa jo olla kiire. Pelkäsin, että pääsenkö haastatteluista pois ja ehdinkö antamaan mahdollista dopingnäytettä, ennen kuin hätä on liian suuri. Onneksi testaajat eivät ottaneet minua sillä kertaa testiin, koska heti stadionilta pois päästyäni juoksin sitten vessaan.