Kaisa

Dosetti päivässä pitää tohtorin loitolla

11.01.2018

IBD ja vertaistukiIBD ja ystävät

Lapsen hoitava lääkäri kysyi poliklinikkakäynnillä Crohnin tautia sairastavalta tyttäreltäni, muistaako hän aina ottaa päivittäiset lääkkeensä. Tokaluokkalainen lääkkeensyöjä ei osannut vastata, mutta minä totesin, että muistaahan hän, jos äiti muistaa antaa ja annostella. Mielestäni alle kymmenvuotiaan ei vielä pidä itse kantaa vastuuta lääkkeiden muistamisesta.

Meillä lääkkeitä menee sen verran montaa eri sorttia, että annostelemme ne kolmessa erässä. Keittiön liitutaululla on muistin tukena päivämäärä ja annostus sen lääkkeen osalta, jonka annos vaihtelee vuoropäivin. Käytännön kokemus on osoittanut, että parhaiten lääkkeet muistaa, kun niitä ottaa päivittäin aina samojen aterioiden kanssa. Meillä se tarkoittaa aamupalalla, iltaruoalla ja iltapalalla. Keskipäivä jää välistä, koska aikoinaan päiväkodissa ei suostuttu antamaan lääkkeitä ja nyt koulussa koen, että lapselle on liian stigmatisoivaa alkaa etsiä repusta lounaan jälkeen lääkedosettia.

Aiemmin lääkkeiden julkinen nieleminen ei tuottanut ongelmia, mutta iän myötä tietoisuus siitä, että se ei ole ihan normi juttu, on tuonut mukaan häpeää. ”Laita se dosetti nyt äkkiä piiloon”, tiuskaisi tyttäreni minulle viime reissussa, kun aikaeron väsyttämänä yritin huolehtia oikeanlaisesta lääkityssyklistä ja tarjosin lääkkeitä kahvilassa. Suosittelen kaikille reissaaville IBD-perheille päivämäärällä ja vuorokaudenajoilla varustetun ”superdosetin” hankkimista. Ilman sitä en ainakaan itse olisi pysynyt selvillä siitä, mikä päivä ja mikä lääke on seuraavaksi vuorossa.