Henna-Maria

Elämää avanteen kanssa

21.04.2016

IBD ja vertaistuki

Muistan edelleen kevään ennen leikkausta. Vointi oli todella huono, mikään lääkitys ei ollut auttanut ja vaihtoehtona oli enää leikkaus. Oli kesäkuun alku ja kesäloma oli juuri alkanut. Virallista leikkauspäivää ei ollut vielä sovittu, oli ollut puhetta kesäkuun alusta. Sairaalasta soitettiin, että leikkausajankohtaa piti siirtää useamman kuukauden päähän. Epätoivo ja pelko siitä, että tämä vointini jatkuisi näin kamalana vielä niinkin pitkään, alkoi hiipiä. Itku kurkussa pysyin kuitenkin kovana, etten voi enää elää kipujen ja sen hetkisten olojen kanssa. Ja niinpä parin viikon päästä olin jo leikkauspöydällä.

Ihmisillä on ennakkoluuloja avannetta kohtaan. Kun leikkausaika oli varmistunut, aloin pelon sekaisin tuntein miettiä, että miten ihmeessä sen kanssa eletään? Millainen se on? Miten sitä hoidetaan? Pystynkö tekemään mitään sen kanssa? Näkyykö se vastaantulijalle? Ja sitten tein sen virheen, mitä ei koskaan terveyteen liittyvien asioiden kanssa saa tehdä: googletin. Kauhuissani lueskelin kaiken maailman vauva.fi-keskusteluja siitä, millaista elämä avanteen kanssa tulisi olemaan. Katselin kuvia ja videoita muun muassa avannepussin vaihtamisesta ja hyvin sairailta näyttävistä avanteista tai leikkaushaavoista. Tietenkään en kehdannut kysyä keneltäkään tai puhua ajatuksistani kenellekään, en edes perheelleni. Onneksi löysin myös muutaman ihan järkevän blogin ja sivuston, jossa puhuttiin elämästä avanteen kanssa ja näin, että eihän se sittenkään niin erikoinen ole.

Nyt reilu kaksi vuotta leikkauksen jälkeen, elän aivan normaalia elämää. Käyn samaan tapaan uimahallissa ja salilla kuin kaikki muutkin. Syön ja juon samalla lailla kuin ennen avannetta. Joskus on vaatteiden kanssa ongelmia, mutta se on pientä ottaen huomioon, mitä ennen oli. Vaikka pieni pettymys oli kuin heräämössä huomasin, ettei leikkauksessa oltukaan voitu vain poistaa pientä osaa ja yhdistää jäljelle jääneitä suolen päitä, vaan olin saanut avanteen. En vaihtaisi tätä mistään hinnasta. Ja parasta on, kun hellu toteaa, miten mahtavaa on, kun voit noin hyvin, että jaksat tehdäkin jotain yhdessä.

Avanneleikkaukseen mahdollisesti jossain vaiheessa joutuvalle haluan sanoa, että “kakkapussi” ei ole niin paha kuin miltä se saadaan kuulostamaan! Kyseessä ei ole kyljessä roikkuva valtava jätesäkki sitä itseään. Nykyään avannepussit ovat pieniä ja huomaamattomia. Ne on valmistettu niin, etteivät päästä hajuja eli et tule haisemaan koko ajan kakalle. Ei kannata uskoa kaikkea mitä lukee netistä tai iltapäivälehdistä. Kannattaa kuulostella lähipiiriä. Siellä saattaa olla, joku jolla on avanne. Etkä edes tiennyt asiasta ja rohkeasti vain kyselemään.