Henna-Maria

En ole sairas

31.08.2017

IBD ja ruokaIBD ja urheiluIBD ja vertaistuki

Aloitin muutama kuukausi sitten valmennuksen kuntosalilla, missä olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti muutaman vuoden. Valmennukseen kuuluu treenejä valmennusryhmän kanssa, kuntosaliohjelmaa ja ravinto-ohjeita. Ravinto-ohjeiden tavoitteena on pidempiaikainen elämäntapamuutos. Ryhdyin valmennukseen, koska yleiskuntoni on ihan susi, syön miten sattuu ja mitä sattuu sekä ihan vaan yleisen hyvinvoinnin vuoksi.

Nyt, kun muutaman kuukauden olen yrittänyt toimia ravinto-ohjeiden mukaisesti, olen huomannut sen, miten vaikeaa on tehdä, niin kuin ajattelee. Tiedän, että minun pitäisi syödä aamupala, pitäisi syödä monipuolisesti ja pitäisi syödä kasviksia. Miksi sitten en syö ja tee niin kuin tiedän, että minun pitäisi?

Kaikki siis lähtee pään sisältä. Jos onnistun muuttamaan oman ajatusmaailmani ja saan aikaan toivotun muutoksen syömisissäni, niin pystynkö käyttämään tätä tapaa myös muissakin asioissa elämässäni? Seuraavan kerran, kun vatsaan sattuu niin, että käveleminen suorassa on täyttä tuskaa, pystynkö ajattelemaan, etten olekaan sairas? Lähtevätkö kivut ja paraneeko oloni, jos vain päätän, että mihinkään ei koske? En ole sairas.

Ehkä näissä kahdessa on kuitenkin eroavaisuuksia. Ehkä sairauden hoitaminen pois ajattelemisella ei kuitenkaan ole ihan sama kuin päätös siitä, että kasviksia pitää syödä enemmän. Ehkä oikeassa elämässä ei toimi Barney Stinsonin “When I get sick, I stop being sick and be awesome instead.” Mutta, miten mahtavaa olisikaan, jos toimisi.