Henna-Maria

Ennen ja jälkeen, osa 2

15.09.2016

IBD ja kipuIBD ja matkustusIBD ja vertaistuki

Noin vuosi sitten listailin asioita, jotka ovat muuttuneet avanneleikkauksen myötä. Koska Ennen ja jälkeen -aihe on niin laaja, päätin nyt palata takaisin siihen ja listailla lisää muutosaiheita.

Ennen avannetta en hirveästi uskaltanut, varsinkaan akuutin aikaan, olla missään yökylässä tai lähteä esim. mökille viikonlopuksi. Koko ajan elin pelossa, että mitä jos tulee hätä enkä kerkeä vessaan, miten selitän sen kanssa yöpyjille tai miten selitän syyn, miksi koko ajan ramppaan vessassa tai mitä jos on hirveästi ilmaa vatsassa ja koko ajan pierettää. En halunnut naurunalaiseksi, niinpä jätin menemättä yökylään tai mökille.

Kolme vuotta leikkauksen jälkeen olen muun muassa mökkeillyt kesäisin ja yöpynyt koulurakennuksessa koulutuksen aikaan. Pääasia, että yöpymiskohteessa on jonkinlainen vessa minne tyhjentää pussi ja kaikki muu onkin vain normielämää. Mökkeily ja ulkohuussit aiheuttavat päänvaivaa, mutta kyllä nekin haasteet otetaan vastaan!

Ennen mietin paljon, mitä ihmiset ajattelevat minusta ja taudistani. Ajattelin, että en voi elää tavallista elämää. Kiertelin ja kaartelin kertoessani sairastavani Crohnin tautia, en missään nimessä kertonut mitään taudin oireista, sillä kuka haluaa kertoa ihmisille, että sairastaa ripulisairautta. Jätin aina ripulin pois taudinkuvasta. Ripuli oli hirveän nolo asia sairastaa, ennemmin oli oksennusoireita ja muuta mahakipua kuin ripulia. Ihmisille, jotka kysyivät, niin kerroinkin vain oksentelusta ja mahakivuista, vaikka minulla oli aina akuutin aikaan tiedossa, että siinä vaiheessa, kun alkaa oksenteluoireet, on viimeistään lähdettävä sairaalaan. Olin nuori enkä ollut vielä sinut sairauden kanssa.

Avanneleikkauksen jälkeen olen käynyt läpi tietynlaisen itsetuntomuutoksen elämästäni avanteen kanssa ja Crohnin taudin kanssa. Nykyään en enää välitä toisten sanomisista, yritän nostaa itseni negatiivisten kommenttien yläpuolelle ja olla roolimallina muille, joilla on vaikeaa sopeutua erilaiseen elämään. Avanteen ja Crohnin kanssa pärjää, jos vaan päättää pärjäävänsä!