Henna-Maria

Ennen ja jälkeen

15.10.2015

Kesäkuussa tuli kaksi vuotta leikkauksestani. Leikkaukseen mentäessä ei lääkäri ollut vielä varma, että kuinka paljon suolta poistetaan ja mahdollisuutena oli, että sitä lähtee vain osa, joilloin avannetta ei tarvitse. Muistan kun leikkauksen jälkeen heräsin lääke pöllyissä ja ensimmäisenä tarkistin, että onko sitä pussia. Hetkellinen pettymys valtasi minut, mutta onneksi olin vielä sen verran tokkurassa, että sammuin uudelleen. Leikkauksessa minulta oli poistettu koko paksusuoli ja sain ohutsuoliavanteen. Nyt kahden vuoden jälkeen, kun pussielämä on ihan tavallista arkea eikä enää jokaisen erikoisen tuntemuksen jälkeen ole panikoimassa, voi hyvin miettiä muutamia asioita mitkä ovat muuttuneet leikkauksen myötä.

Ennen leikkausta, Crohnin tautini oli melkeimpä kokoajan akuuttina, eli vessaan oli päästävä sillä sekunnilla, kun alkoi tuntua, että nyt tulee. Pitemmän päälle kotoa lähtemisen suunnitteli niin, että tiesi missä matkan varrella on lähin vessa. Aina sekään ei auttanut, muistan kertoja, jolloin en päässyt edes viiden sadan metrin koulumatkaa ilman että piti juosta vessaan. Joskus ehti, toisinaan ei. Nykyään ei tarvitse enää pelätä, että kuinka kauas kotiovesta pääsee ennen kun on oltava vessassa. Onhan avanteellakin vaarana pettää, mutta ainakaan vielä ei ole sattunut niin pahaa episodia, että olisi tavara valunut pitkin housun lahjetta (koputtaa puuta).

HM Ennen ja jälkeen

Aamuisin on aikaa nukkua pitempään. Ennen leikkausta jouduin heräämään kaksi, joskus useammankin tunnin ennen lähtöä, kun vessassa piti käydä sen seitsemän kertaa. Nykyään parhaassa tapauksessa kello herättää puoli tuntia ennen lähtöä. Yöllä ylös nouseminen on edelleen vaikeaa. Ennen unen pöpperössä mietin, kun alkoi hätä tulla, että ei vielä tarvi mennä kyllä voi pidättää, pahimmassa tapauksessa se johti suihkureissuun. Nykyään jos yön aikana pussia ei jaksa käydä tyhjentämässä saattaa se pettää, mikä myös johtaa suihkureissuun.

Hirvittävästi murheita ei pussielämästä ole ollut. Yhtenä mikä aiheuttaa pään vaivaa voisin mainita vaatteen, tai lähinnä housut. Avanteen myötä on hirvittävän vaikeaa löytää sopivia housuja. Itse tykkään, että pussi on mukavasti suojassa housujen sisällä, jotta tämä on mahdollista on housujen oltava todella korkea vyötäröiset. Sukkahousuista on tullut suosikkeja, leikkauksen jälkeen ensimmäisen talven vedinkin sukkahousuissa ja erilaisissa mekoissa tai hameissa. Sittemmin on löytynyt muutamia, jopa farkkujen tyylisiä housuja joita käyttää.

Kaikista suurin muutos on kuitenkin tapahtunut yleisessä hyvinvoinnissa. Onhan se ihan selväkin asia kun kehosta ja elämästä poistetaan sitä vahingoittava tekijä niin tietenkin olo paranee. Vaikka alussa oli hankalaa ja jokaisen uuden avannetta koskevan asian kohdalla kuvittelin, että tämä on jotain mikä vie minut sairaalaan tai hautaan, kaikesta on toistaiseksi selvitty. Leikkauksen jälkeen, varsinkin viime vuoden, olen voinut elää aivan tavallista arkea, käynyt töissä, tavannut kavereita, opiskellut ja matkustellut. Elämä ennen ja jälkeen leikkauksen on niin laaja aihe, että palaan siihen vielä, siis to be continued.. 🙂