Kaisa

Harry Potterillakin on arpi

03.11.2016

IBD ja vertaistuki

Crohnin tautia sairastavalle tyttärelleni jouduttiin asentamaan kaksivuotiaana keskuslaskimokatetri, jonka kautta hän sai muun muassa tarvitsemansa ravinnon ja lääkkeet. Katetri kulki taaperon mukana pari kuukautta ja jätti muistoksi soikean, parin sentin kokoisen arven tyttäremme rintaan.

Katetri oli minulle vaikea paikka, sillä se konkretisoi sen, kuinka huonossa kunnossa lapsemme oli sairauden diagnosointivaiheessa. Keskustelin asiasta myös psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, joka tarjosi minulle vaihtoehtoista näkökulmaa. Hän ehdotti, että ajattelisin arpea voiton merkkinä enkä jälkenä niistä viikoista, jolloin tyttäremme taisteli vaikean tulehdustilan kanssa.

Ymmärsin, mitä sairaanhoitaja ajoi takaa, mutten koskaan päässyt täysin sisälle ajatukseen. Tänä syksynä sen kuitenkin vihdoin oivalsin ja kiitos kuuluu Harry Potterille. Neidin kasvaessa olemme nimittäin päässeet ensimmäistä kertaa lukemaan Potterin kiehtovia velhoseikkailuja. Harry Potteria lukeneet tietävät, että velhopojalla on otsassaan salaman muotoinen arpi, joka on jäänyt hänelle muistoksi pahan voimien kanssa käydystä taistelusta. Se erottaa hänet muista, mutta samalla muistuttaa ainutlaatuisesta voimasta.

Haluan ajatella tyttäreni keskuslaskimokatetriarvesta samoin. Se taistelu voitettiin ja niin muuten voitetaan kaikki tulevatkin.