Kaisa

Haudassa ehtii levätä?

16.11.2017

IBD ja vertaistuki

Luin tyttärelle iltasaduksi Paula Norosen mainiota Supermarsu-kirjaa. ”Tässä elämässä ei ole kiire kuin vessaan”, kirjan opettaja Seija totesi, kun häntä hoputettiin ajamaan kovempaa. Elämänviisaus on meille IBD-perheille ehkä vähän liiankin osuva, mutta se nauratti sekä Crohnin tautia sairastavaa tytärtäni että minua makeasti.

Toivon, että olisin osannut olla elämässäni enemmän Supermarsun Seijan kaltainen. Jos olen ihan rehellinen, niin tuntuu, että minulla on aina ollut kiire johonkin. Yliopistossa en ehtinyt elää opiskelijaelämää, koska tein samaan aikaan töitä: oli kiire valmistua. Työelämän alussa en ehtinyt vaalia ihmissuhteita, koska oli kiire tehdä uraa. Äitiyslomalla oli kyllä aikaa, mutta olin niin väsynyt, että toivoin vain pääseväni takaisin töihin.

Lapsen sairastuminen pysäytti. Se pakotti myös pohtimaan omia kriteereitä menestykselle, onnistumiselle – ja onnellisuudelle. Toivon, että tyttäreni olisi minua viisaampi: tyyni ja itselleen armollinen. Varsinkin niinä päivinä, kun vessaan on erityinen kiire.