Teija

Huussihetkiä

08.09.2016

IBD ja vertaistuki

Kesä alkaa olla ohi, ja syksy kolkuttelee ovella. Haikea fiilis tulee aina näihin aikoihin, sille ei vain voi mitään. Muuttolinnut ovat jo matkalla, puiden lehdet harvenevat ja taivaalta tulee useammin sadetta kuin auringonpaistetta.

Kesäisistä viikonlopuista vietin useamman paremman puoliskoni suvun mökillä. Sellaiset paikat tekevät hyvää molemmille aivoille; niille, jotka löytyvät päästä ja niille, jotka möyrivät mahassamme. Mökillä saa sopivassa suhteessa tehdä sekä fyysistä työtä että levätä; mieluiten rantasaunassa meren aaltojen liplattaessa laituriin.

Kun ensimmäisen kerran kuulin, että mökillä on ulkohuussi, järkytyin vähän. Kaikki ulkohuussimielikuvani liittyivät pitkän ruohon keskellä olevaan lahoon kopperoon, jossa on iso reikä ovessa ja vähintään kaksikymmentä hämähäkkiä ja hyttystä sisäpuolella. Ajattelin, että minua tuonne mökille ei saa raahattua kovin montaa kertaa.


Onneksi mielikuva parani kertaheitolla perille päästyäni. Vastassa oli siistin polun päässä oleva söpö keltainen huussi, sisältä siivottu ja ötökkämyrkyllä kyllästetty. Oli hajunsieppaajaa ja lasiruutu ovessa, oli lamppu ja pehmustettu istuin kansineen. Ehkäpä siinä hetkessä hyväksyin, että tästä voikin tulla aika mainio kesäkoti. Ainoa oikeasti negatiivinen puoli huussissa on, että sinne mennäkseen pitää laittaa vaatteet päälle ja siirtyä ulos. Ehkä vähän pimeääpelkäämättömämmät ihmiset eivät kisko puolisoaan ylös keskellä yötä, jotta tämä voisi saattaa vessaan. Mutta minkäs teet, jos huussin kutsu käy vastustamattomaksi ja rohkeus riittää korkeintaan juoksemaan pimeässä huussin ovelta takaisin mökkiin pikajuoksijan lailla.