Teija

Hyvää syntymäpäivää

11.02.2016

IBD ja kipu

Huomasin, että näillä tienoilla colitikseni Ylermi täyttää 5 vuotta. Voisinkin voivotella kuten pienten lasten vanhemmat: miten aika kuluu näin nopeasti! Vastahan se oli ihan pieni ja tuntematon, ja nyt on vaikea kuvitella elämää ilman sitä. Tosin tässä tapauksessa elämä ilman sitä oli jotain positiivista, toisin kuin uskoakseni lapsen kanssa.

5-vuotiaan lapsen kehitysvaihetta kuvaillaan Mannerheimin lastensuojeluliiton sivulla näin:
”Lapsi on omatoiminen, aloitteellinen ja sopeutuva, mutta välillä haluaa olla pieni ja saada hoivaa. Välillä kiukku saa vallan, tunteet ailahtelevat.”

Voin samaistua tähän. Omatoiminen ja aloitteellinen, voi kyllä. Ylermi ei paljoa minun mielipiteitäni kysele. Sopeutuva… No, toisinaan. Kuten joskus olen maininnut, Ylermi osaa useimmiten käyttäytyä julkisilla paikoilla ja on parhaillaan kohtuullisen hyvin sopeutunut lääkitykseen. Hoivaa ja huolenpitoa hän tarvitsee paljon ja sitä myös vaatii kovaan ääneen. Ailahtelevia tunteita riittää, todellakin. Asia mikä eilen oli ok, onkin tänään maailman kamalinta. Joskus harvoin taas hieman epäsopivampi ruoka ei olekaan turvotuksen ja vessajuoksun aihe, silloin on syytä ystävällisesti taputtaa mahaa kiitokseksi.

Harmi vain, ettei colitista voi viedä päivähoitoon tai istuttaa tv:n ääreen katsomaan lastenohjelmia. Se olisi erittäin tervetullutta vaihtelua. Olemme yhtä niin hyvässä kuin pahassakin. Siispä hyvää syntymäpäivää sinulle paskain, hyvää syntymäpäivää toivotan.