Sirpa
IBD ja iltatyö
30.05.2019
Onneksi mun työ on suurimmaksi osaksi tuttua ja turvallista toimistotyötä kahdeksasta neljään. Välillä kuitenkin ajaudun sellaisiin työtehtäviin, joissa saattaa vierähtää vaikkapa iltayhdeksään asti. Se on mulle vaikea paikka, sillä mun kroppa ei myöhäisistä työilloista tykkää yhtään.
Vaikka olen muuten remissiossa ja aikalailla oireeton, väsyn ihan ylihelposti. Sen väsymyksen lisäksi mun suolisto alkaa soittaa todella epävireisesti, ihan niin kuin siinä yhdessä ripulilääkemainoksessa. Maha turpoaa, ilmaa alkaa mystisesti kertymään suolistoon, mahaan alkaa koskea. Alan kiemurtelemaan penkissäni ja tekisi mieli ottaa housut pois kiristämästä. Mitään ei voi enää syödä tai juoda, vaikka olisi nälkä tai jano, ei varsinkaan kahvia, vaikka väsyttää.
Jossain vaiheessa olo on jo niin tukala, että pitää mennä vessaan ihan vaan piereskelemään, jotta voisi pitää housut vielä hetken jalassa. Parasta on, jos kokouksessa tai koulutuksessa on tauko, ja kaikki ryntäävät samoille vessoille. Koita siellä sitten rentoutua ja pöristää liiat ilmat ulos, kun oven takana kärkkyy kymmenen pissahätäistä kokoustajaa.
Lopun iltaa ajatukset kiertää kehää lähinnä sen ympärillä, että pääsisipä kotiin täältä. Keskittyminen itse asiaan on siis lähes mahdotonta, ja se on kurjaa. Viimeksi kun näin tapahtui, olin todella mielenkiintoisella luennolla. Suurin osa asiasta meni kuitenkin ohi ymmärryksen, koska keskityin lähinnä näyttelemään normaalia ihmistä, jota ei juuri nyt pieretä ja satu mahaan maailman eniten.
Voi sitä onnen määrää, kun sitten pääsin vihdoin kotiin ja heittämään ne housut pois, ramppaamaan vessassa ja töräyttelemään ilmat ulos kaikessa rauhassa. Maha oli kuitenkin sekaisin vielä seuraavan aamunkin. En voi olla miettimättä vuorotyöläisiä. Onnistuuko sellaisessa työssä ilta- ja yövuorot ilman tällaista episodia, vai onko mahavaivat seurana aina? Toivottavasti ei!
C-ANPROM/FI/IBDD/0329
03/2023
