Teija

Ihana, ikävä IBD

28.08.2015

IBD ja vertaistukiIBD ja ystävät

Ihan oma IBD:ni, tuo ikuinen seuralainen ja pieni piru olkapäällä. Joskus se ottaa rennosti, joskus yltyy riehumaan villisti. Se on vuosien varrella valvottanut lukemattomia öitä, itkettänyt sairaalan sängyssä, irvistyttänyt vessan lattialla, syöttänyt sivuoireita aiheuttavia lääkkeitä ja lannistanut toivon monta monituista kertaa. Se kiero pieni otus tykkää järjestää yllätyksiä juuri silloin, kun sitä vähiten tahdot.

IBD on kuitenkin myös omatuntoni. Se pakottaa rauhoittumaan ja sanoo, jos olen liian stressaantunut tai turhan kiireinen. Se kertoo: ”Haluatko laittaa juuri tuon sipsin suuhusi? Oletko varma, että aiot juoda lasin limsaa?” Se valvoo, että otan tarpeeksi vitamiineja ja maitohappobakteereita. Se ajaa minut verikokeisiin ja tähystyksiin.

Parasta, mitä krooninen sairaus voi tarjota, on mahdollisuus saada uusia ystäviä vertaistuen kautta. Yksi ihanimmista ystävistäni tietää tasan tarkkaan, mistä puhun. Hän ymmärtää mitä tarkoitan, kun puhun mutkaisista suolista, tyhjennysjuoman mausta, kivusta kanyylia laitettaessa. Sivuoireista, pelosta, toiveista.

Jos saisin päättää, eläisin oikein mieluusti ilman tätä kroonista paksusuolentulehdustani. Mutta se on tuonut elämääni myös paljon hyvää: kärsivällisyyttä, ystävyyttä ja uusia kokemuksia. Se on opettanut nauttimaan niistä pienistä asioista, joiden avulla selviää taas uudesta päivästä. Ja kukapa terve ihminen vetäisi iloisen voitontanssin sellaisen kaikin tavoin ihan normaalin ja tavallisen vessakäynnin jälkeen. Koska sellaisena päivänä voi vaikka vähän näyttää kieltä mokomalle retkulle siinä olkapäällä ja lällättää ”Sinäpä et minua määrää!”