Teija

Iloa ja elämää

01.10.2015

Elämästä nauttiminen on tärkeää. Aina se ei ole helppoa. Joskus elämä mäjäyttää avokämmenelle poskelle. Todellisuus se täällä hei, herääpäs sieltä pilvilinnoistasi. Sitten sitä kärvistellään ja yritetään selviytyä päivästä toiseen, kunnes joskus helpottaa. Se hyvä puoli tässä sairaudessa on, että se yleensä helpottaa. Joskus voi elää ihan normaalia elämää, ja silloin sitä todella osaa arvostaa.

Olen ottanut sellaisen asenteen, että hetkeen pitää tarttua. Oikeastaan siihen kannattaa tarrautua kuin pahinkin takiainen, koska huomisesta ei voi tietää. Viheliäinen tulehdus alkaa joskus vihoitella täysin varoittamatta. Sitten saakin voivotellen maata käppyrällä, kiemuralla, tikkusuorana tai miten missäkin asennossa, että herra suolisto olisi edes hetken tyytyväinen.

Elämänasenteeni ansiosta maailma on täynnä ihania tekosyitä, joilla voi elämästä nauttimisen itselleen perustella:
”Voin ostaa tämän rasvaisen hampurilaisen, koska jonain päivänä en ehkä voi syödä näin vapaasti.”
”Tämän kylmän jäätelön täytyy tehdä hyvää suolistolle.”
”Voin varata matkan, koska voi tulla aika, jolloin en pysty lähtemään kotoa.”
”Voin hassata kaikki rahani laita-tähän-lempiharrastuksesi, koska täytyy tehdä asioita nyt kun voi.”
Tekosyitä tai ei, uskon, että valintani on oikea. Ollakseen onnellinen on tehtävä asioita, joita rakastaa. Onnellisuus taas tuo valtavasti voimavaroja, jonka avulla päihittää ne huonotkin päivät.
Sori vaan suoli, aion elää. Teija Maailma on mun

Maailma on mun.