Henna-Maria

Julkiset ja IBD

10.09.2015

Aloitin viime vuonna opiskelut Tampereella. Kuljen sinne kerran kuussa junalla. Paluu matkan juna yleensä lähtee Helsingistä ja päätepysäkkinä on Oulu tai Rovaniemi. Viime talvena kolmen päivän koulutus oli ohi ja hyppäsin junan kyytiin Tampereelta. Koulupäivät ovat yleensä melko rankkoja, joten tälläkin junamatkalla nukuin matkan ensimmäiset pari tuntia. Selaisin puhelinta ja kuuntelin musiikkia. Siinä somea selatessa tuli vastaa lehtiartikkeli brittimiehestä, joka oli ollut junassa ja hätä oli yllättänyt, ei se ykköshätä vaan kakkoshätä.

En kerennyt tarkemmin lukea artikkelia loppuun asti kun matkan aikana nautitut kokikset alkoivat vaatia ulostautumista ja tuli sellainen olo, että voisin mennä vessaan. Olimme jossain Kokkolan ja Ylivieskan välissä. Istuin ensimmäisessä vaunussa heti veturin jälkeen. Lähdin kävelemään junan vaunuja ja pysähdyin luonnollisesti ensimmäisen lähimmän vessan kohdalle. Vessassa ei ollut paperia, enkä ollut itse huomannut ottaa mukaan, joten jatkoin matkaa. Seuraavan vessan kohdalla, nostin pöntön kantta huomatakseni sen olevan tukossa, eikä tässäkään vessassa ollut paperia. Matka jatkui, ja vasta neljännen vessan kohdalla kaikki oli kohdallaan ja pääsin toimittamaan asiani. Kävellessäni takaisin omalle paikalle mietin, mitä olisi käynyt jos tämä olisi tapahtunut minulle kolme vuotta sitten kun Crohnin tautini oli pahimmillaan ja vessaan oli päästävä heti, eikä neljän vaunun päästä. Todennäköisesti olisin joutunut tekemään hyvin vaikean pesuoperaation siellä pienessä junan vessassa tai istunut loppumatkan köntsät housuissa.

Siitä lähtien kun ajokortin sain, en käyttänyt julkisia kulkuneuvoja juuri ollenkaan. Pelko siitä, etten pääse vessaan jos on tarve, oli liian suuri. Junalla vielä saattoi uskaltaa matkustaa kun niissä kuitenkin on vessa, mutta busseilla ei missään nimessä. Mitähän olisi bussikuski sanonut, jos Kemi-Oulu välillä olisin huutanut pysähtymään kun nyt tulee housuihin. Autolla matkustaessa saattoi olla vaihtovaatteet mukana, jos ei kerennyt kurvata huoltoasemalle ajoissa. Autossa pystyit myös säätämään penkkiä omalle mukavuudelle ja pystyit pysähtymään miten haluat.

Nykyään kun on avanne, ei ole enää samanlaista tarvetta päästä vessaan kuin aikaisemmin. Tietenkin avanne pitää tyhjentää ja se saattaa vuotaa, mutta ei tarvitse olla enää samanlaisessa pelossa kuin ennen avannetta. Matkustaminen julkisilla on jopa ihan mukavaa, ja jos penkit olisi paremmat niin niillä voisi kulkea pitempiäkin matkoja.

Takasin junamatkaani, omalle paikalle päästyäni aloin lukea lehtiartikkelin loppuun. Naurahdin äänen kun luin, että mies oli junassa mennyt vessaan kakkoshädälle ja vessassa ei ollut paperia! En tietenkään tälle tapahtumalle vaan sille, mitä itselleni oli aikaisemmin sattunut. Joka tapauksessa artikkelin mies oli vessassa istuessaan twiitannut ongelmastaan ja pian, joku junayhtiön edustaja oli koputellut oven takana paperirullan kanssa. En tiedä olisikohan tuo toiminut minun matkallani.