Simo
Kaikki työt eivät ole IBD:tä varten
13.10.2021
Tähän mennessä olen onnistunut yhdistämään työn ja skeidaa suoltavan suoleni kuin kalan ja sitruunan. Vessa on ollut aina käden ulottuvilla ja sinne on voinut painella silloin kun siltä tuntuu. Tänä kesänä tilanne on kuitenkin toinen. Vaihdoin nimittäin väliaikaisesti hommia.
Teen kesän opintoihini kuuluvaa harjoittelua maakuntalehdessä. Toimittelen siis menemään pitkin Pohjois-Karjalaa ja kyselen tyhmiä paikallisilta. Juttuja löytyy milloin mistäkin läänin nurkasta, ja osa työajastani nökötetään autossa tai korvessa sanelin toisessa kädessä ja kysymyspatteristo toisessa. Vessa ei enää välttämättä ole enää ihan nurkan takana.
Varsinaisessa työssäni ravintolan keittiössä toiletissa kerkeää kyllä käymään pilkonnan lomassa. Juttukeikoilla taas lähin vessa saattaa löytyä kymmenien kilometrien päästä. Tai sitten juuri silloin, kun on kysymässä haastateltavalta videolle tai radioon ”Miltä nyt tuntuu?”, kakkahätä yllättää. Jos toimittajan yhtäkkinen katoaminen ei näytä oudolta kotikatsomoon, niin haastateltava ainakin saattaa ihmetellä, mihin kynää pyörittelevä räkänokka säntää vyötään aukoen. Tai voisihan sitä haastattelut päättää aina kesken kaiken Voitto Liukkosen sanoin ”näihin kuviin, näihin tunnelmiin”. Porilaisten marssiakaan ei tarvitse pyytää Pasilasta asti.
Operoitu suoleni päätti nykäistä kaiken päälle vielä j-pussitulehduksen, jonka oireet tuntuvat melkein samalta kuin paksusuolta ei olisi koskaan poistettukaan. Järkyttävää paineentunnetta, ohivuotoa ja vatsakipuja.
Uudet hommat ja kiukutteleva suoli ei tosin yöuniani pilaa. Ennemminkin ne väsyttävät. Kertaakaan en ole onneksi päästellyt housuuni ja pussiittikin alkaa olla jo taltutettu. Vaikka olen tähän mennessä toitottanut, että kyllähän nyt työpaikalla yhden tulehtuneen suolen kanssa pärjää, joudun syömään karvaasti sanani. Ei ihan jokaista hommaa pysty suolivähemmistöön kuuluvana tekemään. Ainakaan mukavasti. Siihen on siis jokin syy, ettei meitä rajavartiostoon tai hävittäjälentäjiksi mielellään oteta. Toisaalta kullakin on omat sietorajansa. Itse vielä etsiskelen omiani.
C-ANPROM/FI/IBDD/0160
03/2023
