Henna-Maria

“Karu” todellisuus

22.06.2017

Minua on jo hetken aikaa vaivannut paksusuolen poistoleikkauksessa jäljelle jäänyt osa peräsuolta. Ilmeisesti nämä vaivat ovat melko yleisiä ja niille on joku hieno lääketieteellinen nimikin, mutta en kuollaksenikaan muista sitä. Vaivoihin kuuluu verenvuoto ja kivut niiden yhteydessä, eikä niihin ole oikein mitään hoitokeinoa. Vaivoja ei ole koko ajan, mutta silloin kun on, niin ne ovat todella kivuliaita.

Vuosittaisella kontrollikäynnilläni lääkärin vastaanotolla keskustelimme vaivoista ja hän kysyi, että olenko miettinyt leikkausta. Olin miettinyt sitä pitkään jo ennen kun asiasta tuli puhetta. Ja sanoin, että kyllä olen vakavasti harkinnut leikkausta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että avanteestani tulisi oikeasti pysyvä.

Vaikka tämän kaiken ymmärrän ja olen avanteeni kanssa hyvin sinut, enkä vaihtaisi yhtään päivää siihen, että olisin “normaali”, niin silti jäin epäröimään, kun lääkäri kysyi, olisinko valmis leikkaukseen. Jokin pieni toivon kipinä syttyi sisälläni, kun mietin, että mitä jos ne saisi yhdistettyä ja pääsisin eroon avanteesta. Todellisuus sammutti kipinän, kun lääkäri selitti, että jäljelle jäänyt suoli on varmasti hyvin arpeutunut ja todennäköisesti, jos ohutsuoli siihen yhdistettäisiin, niin jossain vaiheessa Crohnin tauti nostaisi päätään ja vointini huononisi jälleen huomattavasti. Keskusteluissa sovimme, että lääkäri keskustelee vielä toisten lääkärien kanssa tilanteestani ennen kun teemme mitään päätöksiä. Tämä kaikki tapahtui siis lääkärikäynnilläni ennen kello kymmentä aamulla. Puolen päivän jälkeen lääkärin jo soitteli takaisin ja kertoi keskustelleensa kollegansa kanssa ja tulleet siihen tulokseen, että minun kohdallani poistoleikkaus on hyvä asia, joten suostuin leikkaukseen. Nyt odotellaan ensin tapaamisaikaa kirurgian polille ja sen jälkeen leikkausaikaa. Jännittävät ajat tiedossa…