Henna-Maria

Kohti uutta harrastusta

12.11.2015

 

En ole harrastanut mitään moneen vuoteen, mitään liikuntaan liittyvää ainakaan. Crohnin tautini vei minut niin pitkäksi aikaa voimattomaksi, ettei ollut kiinnostusta alkaa harrastamaan mitään. Kävelylenkillekin lähteminen oli välillä aivan täyttä tuskaa, ei päässyt pihatietä pidemmälle, kun piti jo kääntyä vessaan. Ja sitten kun oli terveitä aikoja välissä, olin jo niin huonossa kunnossa, ettei kauaa jaksanut. Eri lääkkeiden sivuoireet vahingoittivat kroppaa, että parikymppisellä tytöllä alkoi olla liitännäissairauksia mitä yli seitenkymppisillä vanhuksilla on. Näin ollen kokoajan varoin tekemästä liikaa, ettei vaan rasita itseään ja tauti aktivoituisi jälleen tai jotain muuta tapahtuisi.

Nyt kun Crohn on saatu aisoihin ja avanteen kanssa on oppinut elämään, olen miettinyt ja alkanut kokeilla, että mikä liikuntaharrastus olisi minulle sopiva. Leikkauksen jälkeen, kun kotona asustelin, kävin uimahallissa. En uimassa, koska en osaa muuta kuin räpiköiden pitää itseni pinnalla, vaan vesijuoksemassa. Päiväsaikaan siellä käydessä muut harrastelijat olivat sitä +65-vuotiaita, mutta ei se haitannut, onhan minullakin näitä vanhusten tauteja. Heistä sai hyviä kilpajuoksuvastuksia, he eivät vain tienneet, että olivat sellaisia. Aina välillä, jos liikaa rehki tai oli vesijuoksuvyö jotenkin väärässä kohdassa, saattoi se ikävästi painaa avanteen kohdalta. Vesijuoksu on tehokasta liikuntaa, koska vesi antaa kovan vastuksen.

Kaksi asiaa mietitytti joka kerta kun uimahallille lähti. Ensimmäiseksi, mitä ihmiset sanovat avanteesta tai miten siihen suhtaudutaan, jos se näkyy. Tämä mietitytti jo ennen harrastuksen aloittamista. Olin lukenut avanneyhdistyksen nettisivuilta, että uimahallilta saa merkin uimapukuun. Merkin kantajalla on oikeus piettää uimapukua saunassa ja suihkussa. Minähän sellaisen hankin ja olin uimapuku päällä. Silti joka kerta joku antoi pahaa silmää siitä, kun suihkuttelin uimapuvussa. Yhden kerran saunaan mennessäni eräs vanhempi rouvashenkilö, jopa uskaltautui sanomaan, että en saa olla saunassa uimapuvussa. Sanoin, että saan kun on tällainen merkki, johon hän kovin pahoitteli tietämättömyyttään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toinen, mikä joka kerta mietitytti oli, mitä jos pussi hajoaa vedessä, ja kohta huomaan juoksevani omassa siinä itsessään. Mietin, miten uimahallin työntekijät joutuisivat tyhjentämään hallin suurimman altaan minun takiani. Sehän olisi aivan hirvittävää. Onneksi näin ei sattunut ja toivottavasti ei ikinä satu.

Kotoa pois muutettua vesijuoksu jäi. Viime talvena muutamaan otteeseen kävin vesijumpassa, mikä oli myös ihan mukavaa ja tehokasta. Ehkä jatkan uimahallissa käymistä sen osalta tänäkin talvena, ehkä kokeilen jotain muuta.