Teija

Kotisuoli

19.11.2015

IBD ja kipu

Olen vuosien varrella tutustunut paremmin suolistooni Ylermiin. Olen huomannut, että hän pitää kotona olosta, kuten minäkin. Tästä luonteenpiirteestä olen melko kiitollinen, sillä se mahdollistaa usein ulkona käynnin ilman pikajuoksukisoja lähimpään wc-tilaan. Jos Ylermi on vain vähän tulehtunut, hän hyväksyy kodin turvalliseksi paikaksi, jossa kiukutella ja purkaa ahdistuksensa. Ulkona voi sitten yrittää käyttäytyä lähes normaalisti. Lieköhän Ylermillä uhmaikä?

Ylermi tietää tasan tarkkaan, kun lähestytään kotia. Viimeistään tutussa tienhaarassa mahasta kuuluu kiukkuinen mörinä. Viimeiset sata metriä menevät irvistäen, ja kotiovella on jo oikeasti tuskanhiki. Ulkovaatteet on riisuttava maailmanennätysajassa ja vessan on parempi olla vapaa. Hankalia hetkiä aiheutuu erityisesti silloin, kun päättää vähän ennen kotiin menoa piipahtaa vaikkapa ruokakaupassa. Maha huutaa heti, kun huomaa että emme olekaan menossa kohti kotisohvaa.

Teija Kotisuoli 5_kuva

Ylermin huonoksi puoleksi laskettakoon se, että suuttuessaan todella hän pistää rettelöinniksi, ja unohtaa kaikki käytöstavat. Silloin juostaan vessaan tai juostaan ja itketään. Silloin ei ole mitään väliä, ollaanko kotona, lentokentällä tai suuressa yleisötapahtumassa. Onneksi joskus, vaikkakin harvemmin, Ylermi on oikein kiltillä tuulella. Silloin hän saattaa ilmaista olemassaolonsa ja tarpeensa vasta vähän ajan päästä kotiin tulosta. Juuri kun on kellahtanut sohvalle ja asettunut mukavasti.