Kaisa

Liikunnasta tulee hiki

28.04.2016

IBD ja vertaistuki

Tyttäreni ei ole ikinä ollut mikään fyysinen olento – enemmänkin varovainen hissukka kuin pelottomasti kiipeilytelineessä roikkuva apina. Sen vuoksi olen yrittänyt kannustaa häntä liikuntaharrastuksiin ja neiti on kuuden vuoden ikään mennessä kokeillut jos jonkinlaista temppu- ja satujumppaa, afrotanssia, balettia ja tennistä. Pidän itse fyysisestä rasituksesta ja pohdin välillä selitänkö itselleni tyttäreni liikuntaharrastuspakkoa näillä kasvatuksellisilla perusteilla, kun oikeasti haluan vain, että lapsestani tulee itseni kaltainen liikkeestä innostuva ihminen.
Liikunta vapauttaa kehosta endorfiinia ja rentouttaa. Se on todennäköisesti myös omien liikuntaharrastusteni perimmäinen syy. En välttämättä tykkää kymmenen kilometrin juoksemisesta, mutta tykkään siitä tunteesta, mikä on kun lenkki on tehty. Crohnia sairastavalle tyttärelleni toivon, että liikunta toisi samanlaista hyvänolontunnetta ja voimaa kuin se on minulle tuonut. Parhaimmillaan se voisi myös opettaa oman kehon hyväksymistä ja edesauttaa myönteisen ruumiinkuvan rakentumista. Tämä on tärkeää, sillä krooniset vatsakivut ja ripulointi antavat toisenlaista signaalia ja muistutusta kehon epämiellyttävistä voimista.
 

Lopullista vastausta siihen, onko liikunta äidin vai tyttären valinta, joudun vielä hetken odottamaan. Tänään kävimme tällaisen keskustelun:

Tykkäätkö liikunnasta? Joo.
Tuleeko siitä hyvä olo? Ei. Siitä tulee hiki.