Anu

Liikunta – tärkeä lääke

09.06.2022

Liike on lääke. Liike on lääke. Miten ärsyttävä sanonta, kun joku sitä hokee juuri silloin kun itsellä on vaikea tilanne. Koko lause vain räsähtelee aivojen syövereissä, kirskuu ja nirskuu kuin epäkuntoinen ruosteinen hammasratas. Olen ollut usein tilanteessa, että liikkuminen on tuntunut haasteelta. Kipu on ollut raastavaa. Väsymys tonnin painona jaloissa. Suolen tilanne on pitänyt kodin seinät lähellä. Silloin liikkumisen ajattele-minenkin saa olon voimattomaksi.

Olen joskus uupumisen rajoilla tehnyt pakollista liikuntaa, koska niin vaan täytyy tehdä. Keho meni yli-kuormittumisen tilaan, josta toipuminen vei kuukausia. Kun keho on sairaudesta kovilla, on liikunnan kans-sa oltava tarkkana. Pitäisi liikkua, mutta ei liikaa. Sen ajatuksen edessä on joskus täysin eksyksissä. Vaikka ikää tulee, aina kompuroi samoihin ansoihin. Olen ottanut yksinkertaisen nyrkkisäännön käyttöön. Jos ke-hossa tuntuu väsymystä, silloin riittää kävely ja kehonhuolto.

Mitä liikuntaa sitten harrastan? Lajit ovat ehkä ajan saatossa valikoituneet vähän vähemmän rasittaviksi. Tai tiedä sitten sitäkään. Viime syksynä pisin ja raskain kävely oli päivä hirvijahdissa. Kävelin kahdeksan kilo-metriä umpimetsässä, reppu ja kivääri selässä. On aivan eri juttu liikkua poluttomassa metsässä, hyppiä yli veto-ojista, tarpoa nevalla, jossa jalat uppoa saappaan varren verran suohon, kuin kipittää pitkospuilla, merkityillä tallatuilla poluilla. Tajusin, että hitto minähän olen paremmassa kunnossa kuin pitkiin aikoihin.

Luonto ja metsästysharrastus pitävät liikkeessä syksyisin. Talvella hiihdän. Kesällä uin luonnon vedessä, lähes päivittäin järvessä. Harrastan golfia kesällä voinnin mukaan ja pyöräily on lähestulkoon vaihtunut potkupyöräilyyn. Kahvakuula sekä kuminauhat ovat verrattomia liikuntavälineitä. Pilates on kotiliikunnan ykkönen, yhdistettynä kehonpainotreeniin. Käyn myös ryhmäliikunnassa, mutta se on jäänyt koronan ai-kana. Liikunta on ollut aina minulle tärkeässä osassa, ja vaikka liikunta on vähentynyt runsaasti vuosien aikana, liikun sairauksiin nähden aika paljon. Olen ehkä paremmassa kunnossa siksi, että liikunta on aina kuulunut suurena osana elämääni. Myös niinä erittäin huonoina aikoina.

Heikkokuntoisena teen liikkeitä vain vähemmän, vaikka sitten useammin päivässä. Noudatin pitkään sys-teemiä, että saatoin tehdä liikunnan korkeintaan kolmen minuutin pätkissä ja keräilin niitä päivän aikana niin, että kokonaiskestoksi tuli 15 – 20 minuuttia. Nyt myös liikuntasuosituksiin on tullut tällainen pätkäliikunnan malli. Ei tarvitse aina rehkiä maksimaalia, peruskuntoa voi pitää yllä pienemmälläkin suorituksella. Tämä kannattaa kroonisesti sairaan huomioida ja pitää kuntoa yllä tällä tavoin. Minulla on tästä vuosien kokemus ja se on tuottanut uskoakseni tulosta. Olen pysynyt suhteellisen hyväkuntoisena, vaikka takana on todella haastavia sairauden tilanteita. Toipuminen myös nopeutuu, kun jaksaa pitää terveydestä ja kunnostaan huolta.

Minulla on myös sellainen vähän huonompi tapa, että kun olen paremmassa kunnossa liikun liikaa. Se ra-sittaa elimistöä. En tiedä, miksi en opi? Ehkä se on hyväkin, jos säilyttää lapsen uskon omiin kykyihin. Vaikka toipuminen ylirasituksesta kestää useita päiviä, saatan heti parempikuntoisena toistaa saman virheen. Olen myös saanut viimeisen vuoden aikana pahentuneen migreenin, jonka tämä ylirasittava liikunta laukaisee. Se luo haastetta liikkumiseen, koska migreeni ikään kuin rankaisee liikunnasta. Kohtaukset ovat nykyisin aika rajuja. Eilen juuri oksensin ja voin pahoin 11 tuntia, mikään ei pysynyt sisällä. Tänään liikunnaksi riitti venyttely.

Olen silti sitä mieltä, että liike on lääke. Siitäkin huolimatta, että se välillä on vaikeaa, kivuliasta ja haastavaa.

 

C-ANPROM/FI/IBDD/0244
04/2022