Kaisa

Lupaus, jota on vaikea pitää

24.11.2016

Crohnin tautia sairastavan lapsen äitinä luulin osaavani jo ennakoida lääkärikäyntien sisältämän kärsimyksen määrän. Vanhana tekijänä myös tyttäreni osasi kysyä ihotautilääkäriin mennessämme, että eihän siellä pistetä tai oteta verikokeita. Tai jos otetaan, niin otetaanko vain sormenpäästä. Asiaa sen kummemmin ajattelematta vakuutin, että ei tietenkään pistellä, mehän olemme menossa ihotautilääkärille, joka tutkii ihoa.

Tästä lupauksesta kesti noin tunti, kun olimmekin jo ihotautilääkärin toimenpidehuoneessa puuduttamassa ja leikkaamassa pois sormessa olevaa ihomuutosta. Ahdistunut ja pelästynyt neiti itki ja katsoi minua silmiin: sähän lupasit ettei pistellä. Teki mieli itkeä mukana, niin pettynyt olin siitä, etten ollut lupaukseni arvoinen.

Jälkeenpäin mietin taas kerran sitä, kumpi on pahempaa: vähentää tulevan lääkärikäynnin pelkoa luomalla todellisuutta kauniimpi kuva tulevasta vai kertoa totuudenmukaisesi mitä todennäköisesti on tulossa. Totuus on mielestäni aina parempi vaihtoehto, tietenkin lapsen ikätaso huomioon ottaen. Totuuden lisäksi on ihan ok myöntää, että äitikään ei ole nyt ihan varma mitä tuleman pitää.Ihotautilääkärikeikka ei jäänyt äitiyden polullani muistoihin onnistumisesta, mutta tuskinpa teen samaa virhettä enää toiste.