Kaisa

Marttyyrikin tarvitsee paperinpyörittäjämiehen

24.08.2017

Olen luultavasti valittanut kaikille ystävilleni siitä, kuinka kannan vastuun Crohnia sairastavan tyttäremme hoitoon liittyvistä asioista. En ole koskaan päästänyt miestäni lapsen kanssa kahdestaan päivystykseen, laboratorioon tai poliklinikalle. Täytän matkoille lääkedosetit ja hoidan yhteydenpidon vertaistukiperheisiin. Kiillotan marttyyrin kruunuani ja huokailen, kuinka aikaavievää sairauden hoito ja seuranta on, mutta vaikenen tyystin, kun tulee puhe sairauteen liittyvästä paperityöstä. On nimittäin yksi asia, jota en ole tähän mennessä tehnyt kertaakaan enkä aio tehdäkään, jollei ole pakko. Kyseessä on korvausten hakeminen sairausvakuutuksesta.

Jos jotain olemme mieheni kanssa tässä elämässä osanneet tehdä oikein, niin vakuutuksen ottaminen jo raskauden aikana on ollut lottovoitto. Crohnin taudin kulujen lisäksi vakuutusyhtiömme on joutunut korvaamaan tyttäremme infektioastman hoitoa, korvien useaa putkitusta, kitarisojen poistoleikkauksen ja lukemattomia lääkekuureja kaikenlaisiin kulkutauteihin, joita infektioherkkä lapsemme on itseensä imenyt.

Näiden kulujen korvaamiseksi mieheni on vain pienesti huokaillen viettänyt laatuaikaa vakuutusyhtiön verkkopalvelussa minun selaillessa vieressä sohvalla sisustuslehteä. Lapsuudenkodissani äidilläni oli patalappu, jossa luki ”Jokaisen menestyvän miehen takana on uupunut vaimo”. Meillä voisi olla vastaava, jossa lukisi ”Jokaisen marttyyrin rinnalla kulkee yksi uupumaton kuittihaukka”.