Henna-Maria

Muumi-elämä alkaa

22.03.2018

IBD ja kipuIBD ja vertaistukiIBD ja ystävät

Neljä viikkoa sitten jännitin seuraavaa päivää. Päivää, jolloin viimein oli luvassa leikkaus. Olen aiemmin jo maininnut tulevan leikkauksen ja mitä siinä tehdään, mutta kertauksen vuoksi: leikkauksessa poistetaan jäljellä oleva osa paksusuolta ja peräsuoli sekä suljetaan pyllyreikä. Ulkomailla leikkauksen lopputulosta kutsutaan barbiebutt:ksi, mutta minussa ei ole mitään, mikä muistuttaa barbiesta, joten mielestäni muumi on osuvampi.

 

Leikkausta edeltävänä maanantaina kävin pre-poliklinikalla. Tapasin hoitajan, kirurgin ja anestesialääkärin. Tapaamisessa käytiin läpi leikkauksen kulku ja sain esittää kysymykseni leikkauksesta ja toipumisesta. Eniten mietitytti, millainen olo ja millaiset kivut leikkauksen jälkeen olisi. Kirurgi kertoi leikkauksen kulun ja merkkasi jo, mihin kohtaan tulisi viillot. Anestesialääkäri kertoi lääkityksestä leikkauksen aikana ja kivun hoidosta leikkauksen jälkeen. Tämä leikkaus on kivuliaampi kuin aikaisemmin tehty avanneleikkaus. Hoitajalta sain ohjeistuksen leikkaukseen saapumisesta yms. Toipuminen tulisi olemaan avanneleikkausta helpompi, sillä nyt ei tarvitse opetella mitään uutta tapaa elää. Pre-polikäynnin jälkeen jäi hyvät fiilikset. Isommin ei vielä tässä vaiheessa jännittänyt.

    

 

Torstaina illalla kävin ohjeistuksen mukaan suihkussa, join energiajuomat ja pistin tukosten estolääkkeen. Ennen nukkumaan menoa alkoi vähän jännittää. Kello herätti perjantaiaamuna viideltä. Jännitys kasvoi sairaalaan lähdettäessä. Sain onneksi esilääkkeet ennen leikkaussaliin lähtöä, joten loppuajan lähinnä nauratti ja laulatti. Minut kärrättiin leikkaussaliin, nousin leikkauspöydälle, salissa työskennelleet hoitajat kävivät esittäytymässä, heräsin heräämöstä ja kaikki oli ohi.

               

Leikkauksen jälkeen osastolla eniten jännitti istuminen. Takapuoleen sattui aluksi niin käsittämättömän paljon, etten edes uskaltanut ajatella, miltä tuntuisi laskea koko ruho sen päälle. Ylös oli kuitenkin noustava ja se onnistuikin heti leikkauksen jälkeisenä päivänä. Pikkuhiljaa kipulääkettä alettiin vähentää, kolmen päivän jälkeen siirryttiin suun kautta otettaviin lääkkeisiin ja viiden osastopäivän jälkeen pääsin kotiin.

Kipuja tulee edelleen aika ajoin. Pahimmat kivut ja epämukava olo oli siihen asti, kun tikit poistettiin. Takapuolen haavassa olleet tikit kiristivät, painoivat ja koskivat joka ikisellä liikahduksella. En pystynyt yksinäni tekemään oikeastaan mitään ensimmäiseen kahteen viikkoon. Onneksi oli ihana ja loistava kotihoito. Välillä unohtaa sen, että on ollut isossa leikkauksessa vasta neljä viikkoa sitten. Tulee tehtyä liikaa asioita, joita ei vielä täysin jaksa tehdä ja tulee takapakkia. Pitää yrittää muistaa edelleen ottaa rauhallisesti ja levätä. Tästä se muumi elämä alkaa.