Simo
Neljä vuotta vapaaehtoisena IBD:n parissa
11.01.2022
Olen nyt neljä vuotta roikkunut IBD ja muut suolistosairaudet ry:n vapaaehtoisten listoilla. Olen ollut nuorisotiimissä, vetänyt hetken Pohjois-Karjalan alueellisia kokoontumisia ja antanut vertaistukea sitä tarvitseville puhelimessa. Antoisia hetkiä lyhyessä ajassa, pakko sanoa. Nyt kun ikäni ylittää kohta nuorison määritelmän, aioin eläköityä ainakin nuorten tapahtumien järjestämisestä yhdistyksessä. Paljon jäi käteen. Tässä niistä muutama:
1. Tapasin vapaaehtoisurani aikana lukemattomia innostavia ihmisiä. Kohtasin uuden kasvon jokaisessa croco-viikonlopussa ja yhdistyksen koulutustilaisuudessa. Moni noista kasvoista on nyt muutakin kuin hyvän päivän tuttuja ja mysteerinimiä puhelimen yhteystiedoissa.
2. Näin, mikä merkitys vertaistuella on. En ennen muiden suolistosairaiden kohtaamista edes tajunnut, että voi olla paikka, jossa sairaudestaan ei tarvitse luennoida loputtomiin. Puolikkaalla lauseella toinen vertainen jo ymmärtää, että minkälaisesta kakan koostumuksesta puhutaan. Koin, että on olemassa oikeasti porukka tuntemattomia, joiden kanssa voi olla oma itsensä. Vertaistuki toki jatkuu, vaikka vapaaehtoisen pinssi ei rinnassani roikkuisi.
3. Kuulin monenlaisia tarinoita. Oma suoliseikkailuni vuodesta 2014 on kevyttä kauraa verrattuna siihen, mitä moni muu on kokenut. Ne antoivat perspektiiviä.
4. Näin, kuulin ja haistoin uskomattomia hetkiä kotimaassa ja muualla. Nuorten viikonloput veivät tutustumaan Kalajoen hiekkarannoille, Mikkelin metsiin ja Hämeenlinnan kupeisiin. Kansainvälisen EFCCA:n reissut taas Islannin kylmään ja kuumaan ja Brysselin kaduille kusevia patsaita katselemaan.
Vapaaehtoistyö taisi antaa enemmän kuin ottaa. Toki oli vaikeaa mahduttaa puhelut Skypessä ja kohtaamiset kasvokkain koulun ja työelämän kanssa, mutta se oli sen arvoista. Tuskin hylkään yhdistystoimintaa ihan tyystin kolmenkympin jälkeenkään, sillä niissä piireissä on ihan mukavaa puuhastella. Saihan siitä hyvän merkinnän ansioluetteloonkin.
C-ANPROM/FI/IBDD/0195
