Simo
Oispa aikaa
26.07.2018
Olen sellainen ihminen, jolla on enemmän tekemistä kuin aikaa. Tai ainakin usein kaivan itseni siihen tilanteeseen. Tapanani on bookata kalenteri niin täyteen, että vapaa-aikanikin on aikataulutettua. Joskus tuntuu, että 24 tuntia on päivään liian vähän ja tyhjä aika keskellä päivää tuntuu siltä, kuin olisin unohtanut jotain. Pitkässä juoksussa se on aika kuluttavaa, muttei oikeastaan sen palkitsevampaa, kuin pleikkarin pelaaminen kotona. Jos siitä jotain saa, niin ainakin stressitasoja ylöspäin, ja se yhdistettynä IBD:hen on kuin sytyttäisi grillin dynamiitilla.
Varsinkin keväisin, näin pääsykokeiden alla, stressipäänsärky oikein korostuu. Olen tänä vuonna hakenut Tampereen ja Jyväskylän yliopistoihin lukemaan journalismia ja Maanpuolustuskorkeakouluun. Lukuprosessi itsessään on itselleni melko stressaava, varsinkin, kun lukuaika alkaa lähestyä loppuaan. Journalismin ennakkomateriaalien pänttäämistä on onneksi helpottanut (ja varmaan myös edistänyt) MPKK:n 12 minuutin juoksutestiin treenaaminen. Pääsee välillä tuulettumaan ja saan edistymisen tunteen. Pääsykokeiden perässä päätyy matkustelemaan ympäri maakuntia, mikä tuo oman elementtinsä tähän painekeitokseen. Täytyy suunnitella millä menee ja missä on yötä, jos on yötä. Itse pääsykoetilanne on varmaan vähiten stressaava tilanne koko keväänä.
Pääsykoetilanteessa tulee aina itselleni ajatus siitä vessassa käynnin vaikeudesta. Sinne kun ei voi vaan mennä. Pitää nostaa räpylä ilmaan ja kohta toivottavasti tuleva opettajasi tai tuutorisi saapuu, ja hänelle pitää kuiskata taikasanat ”mun pitää käydä vessassa”. Suomalaisella mentaliteetilla keskeltä auditoriota poistuminen muutaman ihmisen ohi ja suuren yleisön edessä on lisäksi painajainen. Lopulta pääset saattueessa vessaan ja sieltä pois. Neljän tunnin sisällä IBD:tä sairastavat toistavat tämän prosessin ainakin pariin kertaan, varsinkin silloin, kun kevään stressitivoli on kiihdyttänyt aineenvaihduntaa. Siihen riittää jo pelkkä ajatus siitä, että vessassa käynti ei ole niin helppoa. Mutta aina voi pyytää erityisjärjestelyä, vaikka pääsykoetilannetta omaan tilaan.
Usko siitä, että jonain päivänä se hyväksyvä kirje saapuu postilaatikkoon, auttaa käymään tuon prosessin läpi. Ja liikunta ohella on melko ehdotonta itselleni. On aika raskasta opiskella, jos aivot eivät saa aina välillä kunnolla happea. Stressin tuoma vessaralli on toki ikävää, mutta pidän sitä vain sivuvaikutuksena, en esteenä.
