Kaisa

Puhtaus on puoli ruokaa

25.02.2016

Minulla on kultainen anoppi, mutta puhtauden suhteen meillä on hyvin erilaiset kriteerit. Hygienian merkitys on perheessämme korostunut, sillä Crohnia sairastava on normaalia alttiimpi saamaan pienimmätkin pöpöt itseensä. Sinänsä siunattua että tytär sattui saamaan äidin, jolle siisteys on sydämen asia. Anopin suhteen match ei kuitenkaan ole ihan perfect.
Kaikki puhtaushan alkaa puhtaista käsistä, jotka saadaan kunnon saippuapesulla. Näin meille on opetettu. Harmi vain, että anoppilassa kädet pestään useita vuosia sitten ostettuun kertakäyttöiseksi tarkoitettuun pumppupulloon uudelleen täytetyllä saippualla. Pumppupullon pumppuosa on joskus ollut valkoinen. Sen tietää vain ja ainoastaan koska tuntee kyseisen saippuamerkin. Olen useaan kertaan ostanut anopille uuden saippua-annostelijan, mutta vanha ei ole tästä huolimatta väistynyt. Kerään edelleen rohkeutta heittääkseni jollakin vierailukerralla tämän vuosia palvelleen yksilön roskiin.

Roskiin heittäminen ei nimittäin välttämättä onnistu. Tämän opin eräällä kesälomalla, jolloin appivanhempien jääkaappi meni rikki. Ruokaa ei tietenkään missään olosuhteissa saisi heittää roskiin, koska ruoka on pyhä asia ja liha ennen kaikkea. Uskalsin kuitenkin nakata jätesäkkiin puoli vuorokautta huoneenlämmössä muhineet lihapullat. Mieheni kertoi kauhukseni, että anoppi oli minun huomaamatta käynyt kaivamassa lihapullat ulkoa olevasta roskiksesta ja laittanut pakastimeen. Toivon kaikesta sydämestäni, että nämä lihapullat menevät heidän omaan käyttöönsä eivätkä odota joku kaunis päivä tyttäreni lautasella.