Teija

Purkitettua paskaa

29.09.2016

IBD ja vertaistuki

Varoitus: Teksti saattaa sisältää epämiellyttäviä mielikuvia ja aivan liikaa informaatiota.

”Voisit seuraavalla kerralla tuoda myös calpron (IBD-tulehduksen merkkiaine kalprotektiini).” Aaargh! Vihaan noita sanoja. Ulostenäyte, tuo suolistosairaan vihollinen numero yksi. Mikä siinä on, että niitä saa kuskata hoitajille jatkuvalla syötöllä? Ota tästä tällainen kiikkerä, matala pahvilautanen ja tähtää siihen sitten kivasti ulosteesi, ilman, että se vierii pitkin käsiäsi tai on niin löysää, että leviää pitkin pitäjää. Jos me annettaisiin joku reunallinen astia, niin sehän olisi aivan liian helppoa. Sitten voit tällä pikku lapiolla kaivaa siitä kivan kokoisen nokareen paskaa tähän minikokoiseen purkkiin. Varo, ettei käsi tärise, muuten löydät sen lattialta ja pääset siivoamaan. Kaiken ihanuuden kruunaa se aromi. Voi jee. Ei käy kateeksi niitäkään, jotka niitä työkseen arvioivat.

Aina kun calpronäyte on tukevasti purkissa nätisti nimikoituna tarralapulla, vessa on suihkutettu täyteen raikastinta ja kaikki todisteet toimenpiteestä on hävitetty, olo on kuin olympiavoittajalla. Se on ohi. Puuttuu vain urheilutoimittaja kysymässä, miltä nyt tuntuu. Siihen voisi vastata, että kaikkeni annoin ja katsoin mihin se riittää. Tällä kertaa riitti.

Aikoinaan laitoin yhden näytteen jääkaappiin tiukasti käärittyyn ja hyvin eristettyyn paperipussiin odottamaan kuskausta laboratorioon. Mieheni tuli kaupasta ja tuskaili, kun ostokset eivät meinanneet mahtua täyteen jääkaappiin. Hän nappasi paperipussin käteen ja tiuskaisi ”Mitäs paskaa tässäkin on?” ”No kuule, nyt kun kysyit, niin se on juuri sitä itseään.” Eipä kysynyt toiste.