Simo
Ruokavaliosta apua IBD:ssä?
14.03.2019
Viimeaikoina olen pohtinut, olisiko ruokavalio helpottanut tai jopa poistanut IBD:hen liittyviä oireita. Olen ollut aina sellainen ihminen, joka katsoo vasta pöntöstä, mitä on tullut suuhunsa laitettua. En saa allergisia reaktioita mistään, tykkään melkein kaikesta mahdollisesta ja lounasravintoloissa lapan lautaselleni jokaista artikkelia edes vähän. Edes sairastuttuani en muuttanut ravitsemustottumuksiani suuntaan tai toiseen. Kuunnellessani suoliveljien ja -sisarien ravitsemustottumuksia ja niistä saavutettuja hyötyjä, koen jättäneeni arvokkaan hoitomuodon huomioimatta.
Toiset kokeilevat karsia ruokavaliostaan laktoosin, toiset gluteenin. Joillekin auttaa FODMAP-ruokavalio, joka tarkoittaa heikosti imeytyvien hiilihydraattien vähentämistä, joiden lista on melko pitkä. Jos ruoalla voi vaikuttaa oireisiin, uskon saavutetun hyödyn menevän vehnähötöstä saadun tyydytyksen ohi arvoasteikossa.
Sairastaessani helpotin arkeani aikatauluttamalla syömisiäni ja juomisiani. Pahimmassa vaiheessa heräsin aamuisin tarkoituksella kaksi tuntia ennen mihinkään lähtöä, sillä tiesin aamukahvin jälkeen istuvani tunnin tai puolen päästä vessassa. Koulussa ja töissä tiesin olla syömättä ja juomatta, jos edessä on tunninkin hetki, jonka aikana vessaan pääseminen on haaste. Tilanteet, joissa ei pääse vessaan, ovat itsessään jo stressaava tilanne. Kun lisää yhtälöön tentin ja vartti sitten syödyn lounaan sekä jälkiruokakahvin, hikoiluttaa suolen tilanne enemmän kuin tentissä vilisevät kysymykset, joihin ei tiedä vastausta. Leikkauksen jälkeen minua varoitettiin syömästä liian nopeasti ja juomaan ruokajuoman vasta ruoan jälkeen tukosten välttämiseksi. Pureskelun merkitystäkin painotettiin. Muistin nämä viisaat sanat muistaakseni yhtä kauan kuin leikkauskivut kestivät. Leikkaus ei tosin ollut mikään aikakone, jolla pääsisin takaisin normaaliin kerran päivässä-vessarytmiin. Vaikka vähän tervaksi livahtanut aamukahvi ei aiheutakaan sen kummempia toimenpiteitä, huomaan reagoivani yhä niihin ruoka-aineisiin, jotka kiihdyttivät aineenvaihduntaa ennenkin. Juoksen edelleen karkki- tai sipsipussin jälkeen vessassa. En vain yhtä usein ja istunnot ovat lyhyempiä.
En tiedä, miksen koskaan tosissani yrittänyt muuttaa ruokailutottumuksiani, vaikka se olisi saattanut olla lääkkeiden ohella tilannetta helpottava tekijä. Taidan olla sellainen ruoasta nautiskelija, vaikka tyttöystäväni sanookin, että syömistahtini perusteella en ehdi millään edes maistamaan ruokaa. Pelkäsin siis kai jääväni jostain paitsi. Toinen syy taitaa olla puhdas laiskuus. Voisinkin käyttää tähän usein käyttämäni tekosyyn: “en oo kerenny”. Uskon, että ruokailutapojani muuttamalla olisin voinut saavuttaa jonkinlaisia, jopa leikkauksen välttäviä tuloksia. Vaikka olenkin kokemuksen puutteesta johtuen huono neuvomaan, suosittelen edes kokeilemaan. Ihmelääke se ei ole, suolta se ei taianomaisesti paranna ja oireiden helpotus voi olla väliaikaista. Olen kuullut mättömuutoksista paljon hyvää kokeneemmilta. Muutostenhan ei tarvitse olla ehdottomia eikä niitä tarvitse noudattaa rangaistuksen uhalla. Joskus pitää myös antaa itselleen vapaus vetää Taffel-pussi kitusiin kerralla vailla huolta huomisesta. Ottamalla itse yhteyttä terveydenhuoltojärjestelmämme ammattilaisiin saa varmasti paljon tietoja ja suosituksia. Ja koska kuitenkin kaltaiseni diginatiivi menee ensimmäisenä Googleen, säästän nyt muutaman napinpainalluksen ja linkitän tähän Reunapaikan ravitsemusterapeutin palstan, josta löytyy ensikäden tietoa: https://reunapaikka.fi/kirjoitukset/ravitsemusterapeutin-palsta/. Omalla kohdallani tämä mahdollisuus jäi käyttämättä. Voinkin myöntää valehdelleeni, kun olen joskus sanonut kokeilleeni ennen leikkausta kaikkea.
