Simo
Suolistosairaiden vertaistapahtumia tarvitaan, eikä niiltä vaadita paljon
01.09.2022
IBD ja muut suolistosairaudet ry vietti toukokuussa kevätpäiviään täällä Joensuussa. Paikalle ilmestyi itseni mukaan lukien parikymmentä osallistujaa. Vaikka en tuntenut puoliakaan osallistujista, tunsin kummallista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se johtui siitä, että me kaikki painiskelimme samankaltaisen ongelman kanssa.
Suomessa oli viime vuoden loppuun mennessä lähes 56 000 IBD-potilasta (Kelan tilasto). Se alkaa olla jo aika hurja määrä, ja lisää vain tulee. Lähes yhtä monta ihmistä kävi kolmen päivän aikana Hämeenlinnan Weekend-festivaaleilla.
Uskallan väittää, että merkittävä osa noista 56 000 sairastuneesta ovat jossain vaiheessa sairaskertomustaan kokeneet olleensa suolensa kanssa yksin. Yhteen kokoontumalla ainakin itse maagisesti taas muistan, että en olekaan ainut joka sairastaa IBD:tä. En ole edes ainut Itä-Suomessa tai Joensuussa. Tunnen kollegiaalisuutta ihmisten kanssa, joista en tiedä mitään.
Varsinkin nuoret hyötyvät kokoontumisista. He elävät sairautensa kanssa elämänvaihetta, jossa ainakin itse tunsin voimakasta tarvetta kuulua johonkin ja vältellä yksinäisyyttä, vaikken vielä paksusuolentulehdusta sairastanutkaan. Kokoontumisissa he voivat puhua asioista niiden oikeilla nimillä ensin selittämättä, mitä sairastaa, miten se vaikuttaa ja miksi se ei muka parane kristalliterapialla.
Kokonaista viikonlopun kestävää 56 000 ihmisen suolifestivaalia tuskin kannattaa kuitenkaan järjestää edes vertaistuen nimissä. Maassa ei taida olla edes niin montaa bajamajaa, että kymmeniä tuhansia suolistosairaita voisi tuoda yhdelle peltoaukealle. Himokselta tutut vessarannekkeet tosin kävisivät varmasti kaupaksi. IBD-potilaita yhteen kokoavia tapahtumia silti tarvitaan. Niillä ei välttämättä tarvitse olla edes ohjelmaa, kun jo esimerkiksi minun tarpeeni vertaistuesta täyttyvät erinomaisesti.
C-ANPROM/FI/IBDD/0253
08/2022
