Kaisa

Suorittaja ja sivustanauttija

04.02.2016

IBD ja vertaistuki

Jouduin jokin aika sitten odottelemaan viikon verran oman ohutneulanäytteen tuloksia. Surin tietenkin kaikkia käyttämättä jääneitä mahdollisuuksia ja huonosti elettyä elämääni, mutta ennen kaikkea ahdistuin siitä, kuinka voisin luottaa siihen, että mieheni pystyisi hoitamaan Crohnin tautia sairastavaa lastamme, mikäli minä kuolisin.

Pöllö ajatus, mutta kertoo ehkä olennaisen perheemme roolijaosta. Lääkkeiden annostelu on minun vastuulla sillä satun olemaan tyttäreni kanssa silloin kun lääkkeitä otetaan: aikaisin aamulla, hoitopäivän jälkeen ja nukkumaan mentäessä. Myös kontaktit hoitavaan lääkäriin ja suolipoliin hoituvat minun kautta, koska – no, niin ne on aina hoidettu.

Olen huono tiimipelaaja, koska kuvittelen tekeväni kaikki asiat paremmin itse. Myös tyttäremme on oppinut tämän perheemme vastuunjaon, eikä suostu enää menemään ilman äitiä labraan tai lääkäriin, osastosta puhumattakaan. Mieheni todennäköisesti nauttii tilanteesta ja ennen kaikkea sen hedelmistä. Omaa viikatemiestäni pelätessä otin kuitenkin askeleen kohti vastuun jakamista: aloin kirjata keittiön liitutaululle päivittäisen lääkitystason. Siitä voi sitten ottaa kopin, jos allekirjoittanut ei ole enää käytettävissä.