Teija

Töissä tänäänkin

07.07.2016

Opiskelin aikoinaan alalle, joka oli kaikkea muuta kuin kahdeksasta neljään päivätyö. Ajatus vaihtelusta, seikkailuista ja uusista kokemuksista viehätti. Jokainen päivä olisi erilainen, ja oppisin jatkuvasti uutta. Eikä tarvitsisi homehtua jatkuvasti jossain toimiston nurkassa. Teinkin näitä töitä jonkin verran ja se oli tosiaan mukavaa. Mutta sairastumisen jälkeen kaikki ei ollutkaan niin mustavalkoista.

Tavalla tai toisella ajauduin uuteen koulutukseen, jossa työllistyminen on huomattavasti todennäköisempää ja joka tarjoaa monia mahdollisuuksia työelämään. Sen lisäksi, että se on sopusoinnussa myös edellisen koulutukseni kanssa. Sillä erolla, että nyt toimistotyö onkin se suurin juttu. Yllättäen se ei olekaan niin hirveää ja ikävää. Arvoasteikolla on noussut huomattavasti se fakta, että voin poistua työpöydän äärestä vessaan milloin tahansa. Ainoa poikkeus ovat pidemmät kokoukset, mutta siitäkin ehkä selviää suuremmitta vahingoitta, jos joskus joutuu poistumaan hetkeksi kesken kaiken. Kovin kipeänä voi jäädä kotiin sairastamaan tai tehdä mahdollisuuksien mukaan etätöitä, eikä se aiheuta suurempia vahinkoja.

Kun raahaudun vessaan joka päivä klo 8.10 aamukahvin jälkeen, päivärutiini ei olekaan pöllömpi juttu. Ärhäkkä suolistoni Ylermi on tarkka kellonajoista eikä pidä muutoksista. On mukavaa, että sairaudesta huolimatta pystyn hyvin olemaan töissä. Olen ostanut työpaikan kylpyhuoneeseen vessanraikastimen, jotta myös työkaverit olisivat sitä mieltä.