Sirpa
True IBD – ikuisesti yhdessä?
23.09.2021
En ole ihan varma milloin ensimmäisen kerran tapasin sinut. Nyt tuntuu kuin olisit ollut aina siinä. Ensimmäiset muistikuvani sinusta ovat kuitenkin vähän hatarat, silloin makasin eteisen lattialla ihmettelemässä kuka olit ja miksi olit kanssani siellä. Veit jalat altani, niin sanotusti.
Muistan kyllä, että yritin kovasti päästä sinusta eroon. Olit epätoivottu vieras ja vähän pelottavakin. Olit kuitenkin tullut jäädäksesi, vaikka sitä en silloin vielä tiennyt. Sinä varmaankin jo tiesit.
Aloit seuraamaan minua kaikkialle. Ilmestyit työpaikalleni, seurasit minua treffeille ja olit ruokakaupassa mukana ostoksilla. Muut eivät nähneet sinua ja ajattelin tulleeni kerta kaikkiaan hulluksi.
Kun kerroin sinusta lääkärille, puisteli hänkin päätään ja totesi, että olit olemassa vain korvieni välissä. Hetken minä uskoin siihen, kun muutakaan ei ollut.
Estit minua osallistumasta kavereiden synttäreille, etkä antanut mennä auttamaan tuttavia muutossa. Halusit vain olla kahdestaan kotona, vaikka minulla olisi ollut töitäkin. Ei minusta ollut sinulle vastusta, olit liian voimakas.
Sitten eräänä päivänä joku yhtäkkiä näkikin sinut. Hän näki heti, ettei minulla ollut kaikki kunnossa. Sinä et edes yrittänyt esittää mitään muuta, sinusta me kuuluimme yhteen ikuisesti.
Helpotti, kun muutkin näkivät nyt sinut. Et ollutkaan vain minun päässäni ja minulle yritettiin antaa apua, jotta pääsisin sinusta.
Minä en olisi halunnut sinua elämääni, mutta siinä sinä vaan olit, joka aamu ensimmäisenä ja joka ilta viimeisenä. Ja minä teinkin kaikkeni päästäkseni sinusta eroon, mutta mitä enemmän tappelin vastaan, sitä kovemmin pidit minusta kiinni. Pidit kiinni niin kovaa että vuosin verta ja itkin yksin yössä. Lopulta en enää jaksanut tehdä muuta kuin antautua ja tunnustaa, että me kaksi olisimme tästä lähin yksi.
Nyt olen jo tottunut sinuun, enkä enää muista millaista elämä oli ilman sinua. Sinä olet ollut minulle julma ja kohtuuton. Tulen toimeen sinun kanssasi, sillä tiedän mistä ärsyynnyt ja osaan hipsiä varpaillani ettet herää. Olet tehnyt kotisi minun sisälleni, mutta et omista minua. Rikoit ruumiini, teit minusta fyysisesti heikon ja alttiin muillekin vaaroille. Mutta tietämättäsi teit minusta vahingossa samalla henkisesti vahvemman.
Olet siis osa minua, mutta et ole minä. Sinulla on oma nimesi ja minulla omani. Sinä olet IBD, ja minä olen Sirpa. Ja jos koskaan saan mahdollisuuden tuhota sinut, en epäröi sekuntiakaan.
C-ANPROM/FI/IBDD/0156
03/2023
