Simo
Tulehtunut suolisto sulkee sisälle, mutta ei se aina haittaa
26.08.2022
Vietän kolmatta päivää koronaeristyksessä ja huomaan, että tässä on jotain samaa kuin elämässäni kuusi vuotta taaksepäin. Välttelin nimittäin silloinkin kotoa poistumista, sillä meneminen minne tahansa muualle tarkoitti, etteivät vessat olleet vain omassa käytössäni. Kotona kannatti pysyä.
Kuusi vuotta sitten taistelin vielä väsyneiden sulkijalihasteni kanssa parin sadan metrin kävelymatkoja ja pohdin, mitä reittiä töihin kannattaa mennä. Matkalla olisi kiva olla vessa edes mielenrauhan vuoksi, sillä housuun saattoi ruikahtaa vain kymmenien sekuntien varoitusajalla. Silloinkin olisin ollut erittäin onnellinen etäopiskelusta ja etätöistä.
Ei kotona nököttäminen ollut elämää ylimmillään, mutta parempi kotona kuivin housuin kuin kylän riennoilla tahraisin. Kun sain j-pussin, maailmani aukesi samaan tahtiin kuin pidätyskykyni parani. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten jokin voi vangita lähes tyystin neljän seinän sisälle. Nyt korona-aikaan elämä on tosin ollut vieläkin monin kerroin helpompaa, sillä opintoja voi tehdä vaikka toisesta kaupungista ja työläppärin kannen sulkea kotisohvalla kello 17. Eikä tarvitse ravata enää vessassa.
Olisin mieluusti ottanut tämän korona-ajan vuosina 2014–2016. Tenteistä ei olisi tarvinnut kesken kaiken viitata pääsyä vessaan ja reunapaikka olisi taattu milloin tahansa. Samalla olisin saanut tekosyyn olla osallistumatta kaiken maailman kotipirskeisiin ja baari-iltoihin. Ruokaostoksetkin saa nykyisin parissa päivässä kotiovelle toimitettuna. Olisin voinut hoitaa kaikki velvoitteet vaikka kotipöntöltä käsin.
Yritykset, oppilaitokset ja muut organisaatiot ovat siis tietämättään parantaneet korona-aikana palvelujaan suolistosairaille asiakkailleen. Läsnäololle on saatu vaihtoehto sellaisiin paikkoihin, joissa se ei oikeasti ole välttämättömyys. Toivon, että edes osa näistä opituista käytännöistä jää elämään, ihan vain sujuvuuden vuoksi ja suolistosairaiden elämän helpottamiseksi.
C-ANPROM/FI/IBDD/0252
08/2022
