Conny Karlsson

Uimahallit – ainoa mörköni

08.06.2017

Ymmärrän hyvin, jos ihmiset eivät halua kertoa IBD-sairaudestaan. En tiedä, miten itsekään olisin toiminut, jos tauti ei olisi puhjennut silloin, kun olin huippu-urheilija, enkä voinut piilottaa sairautta. Jouduin akuutisti sairaalaan kesken kilpailukauden ja minun piti jättää kilpailuja väliin, ja tästä lehdistö oli tietenkin kiinnostunut. Onneksi päätin kuitenkin heti, että kerron julkisuuteen asiat täsmälleen niin kuin ne ovat ja sen jälkeen olenkin avoimesti kertonut sairaudestani myös julkisesti. 

Silti minullakin on monta kertaa vaikeuksia kertoa hankalista asioista. En osaa oikein sanoa syytä tähän, mutta tautinikin olisi varmasti löytynyt paljon aikaisemmin, jos olisin ”uskaltanut” myöntää, että minussa on jotain vikaa. Mutta ripuloinnista ei oikein halunnut puhua jostain syystä, ja kun välillä oli parempia jaksoja, en sitten lähtenyt hakemaan apua.  

Avanteestanikin olen kertonut sekä tuttavapiirilleni että julkisesti, enkä häpeä sitä mitenkään erityisesti. Ainoa asia, mikä on minulle todella vaikeaa jostain syystä, on näyttää avannepussiani muille. Kotona perheelleni pussi on tuttu näky, mutta oman taloni ulkopuolella kukaan ei ole tainnut nähdä minua pussi esillä missään vaiheessa. En ole tarpeeksi itsevarma, jotta voisin näyttää sitä tutuille tai varsinkaan tuntemattomille. Ja tämä on ollut syy siihen, etten käynyt uimahalleissa yhdeksään vuoteen leikkauksen jälkeen. Vasta viimeisen reilun vuoden aikana olen käynyt siellä muutaman kerran, mutta tämäkin vasta sen jälkeen, kun opin, että mm. avanteelliselle on olemassa merkki, jonka voi kiinnittää uimapukuun, mikä oikeuttaa olemaan suihkussa ja saunassa uimapuku päällä.  

Kaikki kavereiden kesken järjestetyt saunaillatkin ovat jääneet väliin. Tai, jos olen osallistunut, en ole käynyt saunassa muiden mukana ollenkaan. Kukaan ei ole tätä kyseenalaistanut, mutta oikeastaan kenenkään kanssa en ole puhunutkaan siitä, miksi en ikinä käy saunassa. Meillä jokaisella on pelkomme ja näin sen varmaan pitääkin olla. Mutta ehkä kaikki pelot voi myös voittaa jossain vaiheessa. Vieläkään ei tunnu siltä, että lähiaikoina menisin kavereiden kanssa saunaan yhdessä, enkä varsinkaan kävisi esim. uimahallilla suihkussa ilman uimapukua, mutta ehkä se päivä vielä koittaa. Ainakin kaveriporukan kanssa.