Henna-Maria

Vaatekaapin elinkaari

10.03.2016

IBD ja vertaistuki

Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana uudistanut vaatekaappini melkein kymmenen kertaa, eli noin kerran vuodessa. En sen vuoksi, että tyyli tai muoti olisi muuttunut, vaan siksi, koska kroppani on muuttunut. Diagnoosin aikoihin olin normaalipainoinen ja normaali ruumiinrakenteeltani. Noin vuoden päästä Crohnin tauti aktivoitui, mikään ei pysynyt sisällä eikä ravintoaineet imeytyneet. Painoni alkoi pikkuhiljaa tippua ja pian luitten päällä ei ollut enää kuin nahka. Vaatteet roikkuivat päälläni kuin jätesäkit henkarissa, oli pakko uudistaa vaatekaapin sisältö.
Taudin hoitoon aloitettiin lääkitys. Lääkitys auttoi niin, että hetkellisesti pääsin takaisin tavalliseen elämään. Kun aloin voimaan paremmin, paino alkoi nousta ja palautua normaaliin. Lääkityksen sivuvaikutuksena tuli kuitenkin turvotusta, eikä ihan vähääkään. Jokin aika sitten uusitut vaatteet eivät enää sopineet päälle ja, jopa vanhat ennen laihtumista käytössä olleet, olivat liian pieniä. Jälleen oli aika uusien vaatteiden.

Tätä samaa kaarta pienemmissä ja suuremmissa määrin jatkui melkein kymmenen vuotta. Kunnes oli leikkauksen aika. Ohutsuoliavanne toi uudet haasteet pukeutumiseen. Ihminen tottuu tiettyihin asioihin sekä tapoihin tehdä ja olla. Itse tykkään pitää korkeavyötäröisiä housuja, jotta avanteeni on housujen alla suojassa. Leikkauksen jälkeen kaikki housut menivät uusiksi. Aluksi pidin ainoastaan sukkahousuja ja mekkoja tai hameita, kunnes löysin muutamia farkkujäljitelmiä, joissa oli tarpeeksi korkea vyötärö. Jonkin aikaa ajattelin, että tällaista se on, kunnes paino alkoi jälleen pikku hiljaa pudota ja koko kroppa kuihtua. Tauti jälleen aktivoitui ja sain uuden lääkityksen. Lääkityksen myötä paino nousi ja turvotustakin tuli jälleen. Edelleen olen samassa oravanpyörässä, missä vaatekaapin sisällön elinkaari harvoin yltää yli kahden vuoden.