Henna-Maria

Vessakäyttäytymistä

16.02.2017

IBD ja vertaistuki

Olen reilun kymmenen vuoden sairastamisen aikana oppinut hoitamaan vessa-asiat suhteellisen nopeasti. Koska vessassa on tämän taudin kanssa tullut juostua melko tiuhaan tahtiin, olen oppinut, että ajan voi käyttää paremminkin kuin vessassa istumiseen.

Vessaan ei julkisilla paikoilla jäädä istuskelemaan ja miettimään maailman menoa, vaan toimitus hoidetaan suitsaitsukkelaan ja lähdetään pois. Kotona on ihan eri asia. Vessaan voi ottaa vaikka eväät ja tabletin, mistä katsoa Netflixiä. Mutta julkisessa vessassa ei anneta seuraavan odottaa vuoroaan pitkään. Joskus, kun katsoo esimerkiksi elokuvateatterin naisten vessan jonoa, missä seisoo viitisenkymmentä naista vieri vieressä, ajattelee vain, että onko kaikilla oikeasti hätä. Ja mikä siinä on, että vessan jono etenee hyvinkin ripeästi siihen asti, kunnes seuraavana on minun vuoroni? Minun kohdalla kaikki jäävät kökkimään ikuisuuksiksi!

Viimein, kun pääsen vessaan, niin eiköhän joku tule kokeilemaan lukossa olevaa ovea. Eivätkö ihmiset tiedä, että se punainen tarkoittaa varattu ja valkoinen vapaa. Pieni säikähdys joka kerta, kun joku tulee ovea kokeilemaan. Muistinko lukita sen? Ja se nolostuminen, jos joku vahingossa avaa oven, jonka olen unohtunut laittaa lukkoon.

Ehkä kaikkien pitäisi kokeilla muutama päivä elämää IBD:n kanssa. Se on vähän niin kuin olisi jatkuvassa ripulissa, mutta jatkaa elämää ihan niin kuin ei mitään olisikaan. Ei voi jäädä kotiin vessan lähettyville. Ehkä ihmiset sitten oppisivat käymään vessassa mahdollisimman ripeästi. Mitä sitä turhaan jäädä sinne oleskelemaan, jos toimitus on hoidettu.