Teija

Vihainen maha

05.12.2016

IBD ja kipuIBD ja vertaistuki

Suolistoni Ylermi on ollut viime aikoina vihaisempi kuin yleensä. Vessassa pitää juosta normaalia useammin ja kahvi on kauhistus. Pitää suurin piirtein laskea, koska on viimeksi kumonnut kupillisen kurkkuun ja milloin on viimeksi syönyt mitäkin, jotta kykenee istumaan pari tuntia palaverissa. Kahvitarjoiluihin pitää suhtautua varauksella, jos tiedossa on vähänkin pidempi istunto kokoushuoneen uumenissa. Sieltä ei yleensä ole soveliasta paeta äkkiarvaamatta.

Kovin vihaamastani ulostenäytteestäkään ei paljon positiivista palautetta tullut; tulehdusarvot olivat koholla, kuten joskus aiemminkin huonompina aikoina olivat olleet. Perään tuli tiukka puhelu siitä, onkos se vointi nyt oikeasti niin hyvä, kuten olen väittänyt. Ehkä, jos tarkemmin ajattelee, niin kramppaileehan se maha aika usein… ja nipistelee… ja turvottaakin… On aika monta vessakäyntiä päivässä… Totuus löi aika rajusti päin kasvoja. Miten noihin olotiloihin tottuukaan, kun tarpeeksi monta vuotta sairastaa. Kuka näitä laskee? Vaikka pitäisi laskea, ihan oikeasti. Lääkärit eivät ole ajatustenlukijoita.

Miksi omaa vointia tulee ylenkatsottua arjen kiireissä? Työt pitää hoitaa, harrastaa ja hoitaa parisuhdetta, maha menee siinä ohessa. Vaikka eihän se niin ole. Pitäisi osata pysähtyä ja katsoa peiliin. Kysyä, miten tänään voin ja kuinkas Ylermi jakselee. Taidan alkaa pitää tukkimiehen kirjanpitoa vessakäynneistä. Ehkä sitten alan uskoa, ettei tässä ihan täysin terveenä painalleta menemään.

PS. Salaattilounas sai minut tänään turpoamaan valtavaksi palloksi. Tarkoittaako tämä, ettei tarvitse syödä salaattia?