Simo
x = ruoansulatus + IBD – paksusuoli + vatsatauti
13.06.2019
Nyt se tapahtui. Odotin kauhunsekaisin tuntein ja kun sitä ei pitkään aikaan kuulunut, luulin olevani immuuni. En ollutkaan. Sain ensimmäisen oksutautini IBD-potilaana.
Edellisen kerran puhuin bakteeri- tai virusperäistä norjaa armeijassa. Sairastumisen jälkeen olen pohtinut, että miten minun käy, jos vatsa vetää ruikulille ja miten edes tunnistan sen. Onhan ulosteeni sentään kroonisesti löysää. Tai kun nesteen imeytyminen on paksusuolen puuttumisesta johtuen kuin yrittäisi saada brittiparlamentin äänestämään samaa Brexit-sopimusta, miten selviän tuosta yhden tai kahden yön koitoksesta ilman tippaa. Luin Facebookin ryhmistä, miten muut j-pussilaiset saivat koko perheen läpikäyviä laatoituskarnevaaleja. Seitsemän vuotta ilman oksutautia sai minut varmaksi, että olen tyystin koskematon. Olenhan jo kuitenkin kärsinyt oman osani vatsavaivoista. Oloni oli (henkisesti) voittamaton.
Pilvilinnani romahti. Sain kuin sainkin jostain megalomaanisen oksennustaudin. Enkä mitä tahansa pieniä perhosia vatsanpohjassa, vaan noron. Siinä sängyn ja vessan väliä juostessani ajattelin, että nyt on loistava tilaisuus tehdä havaintoja IBD:n ja vatsataudin yhdistelmästä. Jotta tutkimukseni olisi kattavampi, tartutin vertailukohteekseni tyttöystäväni. Tuloksena mullistavasta, jälkipolville kerrottavasta kokeestani, kirjasin kuivumisen olevan jotain käsittämätöntä. Nestettä pitää tankata aivan mielettömiä määriä, sillä alkuun kaikki minkä juot, tulee kyllä samaa reittiä takaisin. Pikainen puhelu työterveyteen antoi myös ohjeeksi suolan ja sokerin tasapainoisen nauttimisen. Toteutin neuvoa nauttimalla vanhaa kunnon Hart-Sporttia ja imeskelemällä kidesuolaa. Molemmat maistuvat hävyttömän pahalta, mutta olo parani pahimman vaiheen jälkeen huomattavasti. Eron kiroilevan vertailukohteeni vointiin havaitsin vasta palautumisvaiheessa, joka oli itselläni paljon hitaampi. Olo oli muutaman päivän kuin yliajetulla ja Netflixistä loppui materiaali, mutta elämä lopulta voitti.
Pelkäsin ensimmäisen korahduksen pöntössä koettuani päätyväni vielä päivystyksen hellään huomaan. En nimittäin tiennyt yhtään, mitä otsikon yhtälön x edustaa. Helpotuksekseni oireeni olivat verrokkiryhmääni verrattuna tyystin samat. Vain paluu elävien kirjoihin kesti päivän kauemmin. Tiivistettynä neste, sokeri ja suola ovat siis avain selviytymiseen. Pitkittyessä täytyy tietysti käydä ammattiauttajalla ottamassa neste jotenkin muuten kuin suun kautta. Kuivuminen varsinkin meillä paksusuolettomilla on heikko järven jää kevätauringossa ja sitä kannattaa korjata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
