Marjo Palmgren

Sairaalaelämää..

13.02.2017

Sairaalaelämää..

Toimenkuvaani kuuluu IBD-hoitajan vastaanottotoiminnan lisäksi työskentely sisätautien -ja keuhkosairauksien vuodeosastolla. Siellä tapaan mm. pahenemisvaiheen hoidossa olevia IBD-potilaita. Siitä lähti ajatus tähän kirjoitukseen. Nämä esimerkit liittyvät omaan työhöni vuodeosastolla, muissa sairaaloissa käytännöt voivat vaihdella.

Tarvitsenko sairaalahoitoa kysyy potilas, kun sairaus oireineen on riistäytynyt omasta hallinnasta. Omat tai puhelimitse saadut ohjeistukset hoitopaikasta eivät tällä kertaa riittäneet. Vastaavasti osa kokee vointinsa niin huonoksi, ettei pärjää tai uskalla jäädä enää kotiin, vaan joutuu hakeutumaan sairaalaan. Moni potilas miettii usein ehkä liiankin pitkään hoitoon hakeutumista, odottaen josko vointi kuitenkin kääntyisi parempaan päin.

Osalle sairastuneista diagnoosi saadaan vasta osastojaksolla. Epämääräisiä vatsakipuja, lämpöilyä ja/tai laihtumista on jatkunut pidempään, mutta pelko tai epätietoisuus siitä, mikä oireita aiheuttaa, on saattanut pitkittää hoitoon hakeutumista. Ripulointi- ja vatsakipujaksoja on tullut ja mennyt, mutta kun vessassa joutuu käymään suhteettoman usein, oireet vaan jatkuvat tai ulosteeseen on ilmaantunut verta, on se usein sysäys hakeutua hoitoon.

Ennakoi mieluummin kuin jäät odottelemaan

Pyri ottamaan yhteys hoitopaikkaasi tai IBD-hoitajaan mahdollisimman ajoissa, mikäli suolioireet näyttävät aktivoitumisen merkkejä. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan, pääasia on, että koet tulleesi autetuksi ja sinut saadaan kuntoon. Valtaosa pahenemisvaiheista pystytään hoitamaan kotona, kun lääkitystä tehostetaan riittävän ajoissa. Harvemmin joudutaan turvautumaan sairaalahoitoon niin, että potilas joutuu jäämään osastolle. Kiitos juuri tuon ennakoivan yhteydenotto mahdollisuuden. Ja kukapa ei kotona sairastaisi, jos vain kokee oireiden puolesta siellä pärjäävänsä.

Odottaminen lääkärin vastaanotolle, etenkin päivystyksessä, voi olla pitkällistä ja uuvuttavaa. Kunnes pääsee lääkärille ja verikokeet on vastattu, aikaa menee. Potilaiden mietteissä käy, olisiko pahenemisvaiheen voinut jotenkin estää tai teinkö mahdollisesti jotain väärin. Muista, että vaikka kuinka tekisit parhaasi ja noudattaisit saamiasi lääkitysohjeistuksia, niin pahenemisvaihe voi yllättää. Sairaus itsessään vaan käyttäytyy niin ja kulkee omia polkujaan, vertauksena sanonta ”Camel Boots”- miehestä.

Päätös osastohoitoon siirrosta

Kun lääkäri vastaanotolla tekee päätöksen potilaan siirrosta osastohoitoon lääkitys- sekä hoito-ohjeistuksin, hoitaja osastolla vastaanottaa tiedot potilaasta, sen hetkisestä voinnista ja järjestelee huonepaikkaa potilaalle. Toiveissa olisi oma vessa tai ainakin rauhallinen huone toipumiseen. Osa potilaista näin toivookin, mutta aina tämä ei ole mahdollista. Valtaosa toteaa, että ihan sama millainen huone, kunhan vain pääsee hoitoon ja saa tarvitsemaansa apua. Osastomme on iso ja potilaspaikat täynnä lähes poikkeuksetta. Huoneet ovat 1-4 hengen huoneita ja paikka katsotaan useimmiten sieltä, missä on tilaa. Joskus voi joutua tilapäisesti odottamaan huonepaikkaa käytävällä, valitettavasti. Mikäli ripuloinnin syy on epäselvä, poissuljetaan ulostenäytteillä muut ripulia aiheuttavat tekijät. Tällöin voi joutua, toisin sanoen päästä, yhden hengen huoneeseen ns. ”eristyshuoneeseen”, kunnes ulostenäytteiden vastaukset valmistuvat.

Lääkitystäsi joudutaan muuttuvissa tilanteissa tehostamaan tai aloittamaan uusia

Osaston lääkäri tai gastroenterologi käy päivittäin luonasi tiedustelemassa vointiasi ja arvioimassa hoidon tarvetta. Muusta hyvinvoinnistasi huolehtivat työvuorossa olevat hoitajat.

Lääkäri arvioi aina tilanteesi ja lääkityksesi yksilöllisesti. Hoitopäätösten tueksi voidaan paksusuoli joutua tähystämään. Pahenemisvaiheen hoidossa usein suun kautta edeltävästi aloitettu kortisonihoito muutetaan osastolla suonensisäisesti annettavaksi, kunnes riittävä vaste saavutetaan. Peruslääkityksesi jatkuu siinä rinnalla, mutta annostusta nostetaan tarvittaessa. Tukihoidoksi voidaan tarvita joskus myös kuuriluontoista antibioottihoitoa. Muu tarvittava lääkityksesi arvioidaan tilanteen mukaan.

Verikokeita otetaan alkuun päivittäin tilanteen arvioimiseksi. Ripuloinnin vuoksi voi herkästi ”kuivahtaa”, joten suonensisäinen nesteytys tukihoitona on usein tarpeen ja näin toivut nopeammin. Painoasi seurataan ja vajaaravitsemusta pyritään ennaltaehkäisemään heti hoitojakson alussa. Joskus myös suonensisäinen ravitsemusliuos on tarpeen. Matalaa hemoglobiini tasoa korjataan tarvittaessa verensiirrolla tai vastaavasti raudanpuutosta raudan tiputuksena suoraan suoneen.

Aina sairaus ei ilmene ripulointina, vaan pelkästään esimerkiksi vatsakipuna. Vatsakipuihin on saatavilla tarvittaessa kipulääkettä. Älä turhaan sinnittele, vaan pyydä rohkeasti lääkettä. Mikäli lämpöilet, lämpöä alentava lääke on paikallaan ja tietysti se riittävä nesteytys.

Mitä sinä voit tehdä?

Osastolla ollessasi pyri juomaan riittävästi nesteitä vointisi mukaan. Vaikka ripuloit, jotain aina kuitenkin imeytyy. Saamistasi nestemääristä pidetään kirjanpitoa, kuten myös ulostamiskerroista ja veren esiintymisestä ulosteessa. Pöydälläsi on ns. nestelista, johon edellä mainitut asiat merkitään joko hoitajan tai itsesi toimesta.

Ruoka yleensä sekä riittävän ravitsemuksen turvaaminen toipumisesi kannalta ovat tärkeässä osassa. Mieliruokasi voit hyvällä omalla tunnolla luetella. Sinut ei tarvitse ajatella olevasi nirso, jos erittelet sinulle sopimattomat ruoat. Pääasia on, että saat jotain syötyä ja niistä energiaa toipuaksesi. Näiden lisäksi sekä tueksi 1-3 krt vrk, on tarjolla lisäravinteita, eli mainintana nämä juotavat 125–200 ml purkeissa esim. Fresubin, Nurtidrink eri makuvaihtoehdoin. Sairaalakeittiö on juuri sinua varten! Erityisruokavalio, allergiat, tms. toiveet huomioidaan aina.

Yleensä lääkärin sekä hoitajien ohje on: juo riittävästi nesteitä ja ennen kaikkea lepää. Voinnin salliessa pyri liikkumaan vaikka vähänkin.

Muista, hoitohenkilökunta on sinua varten

Jos sairauden alkuvaihe on hankala tai toipuminen pahenemisvaiheesta hidasta, voi omat tuntemukset vaihdella laidasta laitaan. Väsymys, kivut tai sairaalahuoneen levoton ilmapiiri ahdistaa. Sen lisäksi mahdollisesti muita huolia ovat mm. sairaalajakson pituus, uusiutuuko sama tilanne, mitenkähän kotona pärjätään etenkin lapset ja puoliso, heitäkin tulee ikävä. Kertyvät sairaalamaksut mietityttävät osaa potilaista. Muista kuitenkin ottaa mieltä askarruttavat asiat tai muut toiveesi esille rohkeasti hoitohenkilökunnan kanssa. Esimerkiksi sairaalamaksut on mahdollista sopia pienempiin eriin. Kotiutumisvaiheessa saat lääkäriltä jälleen kirjalliset lääkitys- ja hoidonseurantaohjeistukset. Muuttuvissa tilanteissa, ole jälleen yhteydessä IBD-hoitajaan tai hoitopaikkaasi. Sairausloma on usein tarpeen vielä jonkin aikaa, joten voimia sinulle toipumiseen!