Soile Salo-Hartikainen

Se pitkä ja pimeä vuodenaika

10.10.2017

Edellisessä blogissani kirjoitin siitä ihanasta valosta, joka toi meille lisäenergiaa ja onnentunteita, kun astuimme kesäaamun lämpöön, valoon ja tuoksuihin. Nyt on edessä toiset tunnelmat. Pakko on ollut luovuttaa niistä viimeisistä kesän rippeistä, kun aurinko painuu horisonttiin aina vain aikaisemmin, vesilammikot menevät riitteeseen ja kuura päällystää puiden ja pensaiden oksat.

Ruska, olisiko siinä syksyn lohdutus kesän jäätyä taakse? Laulan joskus lapsenlapsilleni vanhaa laulua omilta kouluajoiltani: ” Tulen hehkua keltaista on lehvissä rantapuistikon, lehtien näen lentelevän, syksy nyt on. Niin kuin mattoa loistavaa jalankulkija käydä saa, syksy saanut on saapuessaan liekkeihin maan”.  Onko pimeä ja kylmä vuodenaika pelkästään huono kokemus, vai voiko siihen liittyä jotain hyvääkin? Ainakin mainostamme rikkautena meidän neljää vuoden aikaa.

Kuitenkin tämä pitkä ja pimeä vuodenaika voi viedä mehut kenestä tahansa. Mahdollista on, että tilanne johtaa kaamosväsymykseen tai kaamosmasennukseen. Kaamosmasennus ilmenee syksyllä ja talvella ja kevään tullen yleensä helpottaa, lievempi muoto kaamosmasennuksesta on kaamosväsymys. Kaamoshäiriöiden taustalla oletetaan olevan valon vähäisyys syys-talviaikana, jolla on taas vaikutus aivojen välittäjäaineisiin.

Voisiko näissä tilanteissa miettiä joitain kotikonsteja ehkäisemään kaamoksen aiheuttamaa väsymystä tai masennusta. Liikunta, joka kohottaa fyysistä kuntoa, vaikuttaa myös edullisesti mielenterveyteen.  Silloin, kun posket punaisina palaa talviselta hiihto- tai kävelylenkiltä, niin väsymyksestä huolimatta olo on epäilemättä rento ja suupielet kaartuvat hymyyn.

Talviurheilu ja –liikuntalajeista löytyy varmaan jokaiselle sopiva. Viime talvena oli tapahtuma Winter bike to work, joka oli 10.2.2017. Tämä oli kannustus kokeilemaan työmatkapyöräilyä talvella ja samalla leikkimielinen kisa maailman kaupunkien välillä, mistä kaupungista löytyy eniten talvisia työmatkapyöräilijöitä. Talvipäivänä pyöräilyä kauniissa kelissä onkin kuvattu mindfulness-harjoituksena parhaimmillaan.

Tai sitten se lupa olla vaan, kun päivän valo tuskin kajastaa ja taas alkaa hämärtää.

Suomessa on totuttu kulkemaan läpi synkän talven sisulla ja hampaat irvessä, mutta voisiko tämä pimeä aika sisältää jotain, mitä odottaa. Tanskalaiset ovat lanseeranneet käsitteen hygge, joka erityisesti liittyy joulun aikaan. Hyggeilyä on esim. kaivautuminen sohvan nurkkaan hyvässä seurassa tai hyvän kirjan kanssa. Silloin on lupa nauttia kynttilöistä, herkullisesta ruoasta ja keskusteluista ystävien kesken. Tanskalaiset tuovat esille, että tärkeintä on kuitenkin se lämmin tunne , jonka hygge saa syttymään ihmisen sisällä.

Kyllä, joo, tunnistan itsessäni samankaltaisia tunteita sitten, kun kesästä uskaltaa päästää irti. Pimenevät illat, lupa käpertyä sohvan nurkkaan. Lupa olla vaikka tekemättä mitään. Piha on kääritty talviunille odottamaan talven tuloa. Sitten joulun odotus ja valot ja koristeet, tunnelmat, joulukonsertit, joulun tuoksut. Ei, tätä vuodenaikaa en ainakaan antaisi pois. Ja tästähän me taas alamme kulkea kohti valoa.

Tänä talvena meillä kaikilla on aihetta suureen kiitokseen ja juhlaan, kun itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta. Tähän liittyviä tilaisuuksia on ollut pitkin vuotta. Ja, kun sitten 6.12.2017 yhdymme kaikki V.A. Koskenniemen sanoin laulamaan Jean Sibeliuksen sinfonista runoa Finlandia ” Oi, katso Suomi sinun päiväs koittaa, yön uhka karkoitettu on jo pois ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa kuin itse taivahan kansi sois”, niin mielemme tähyää taas kevääseen, onhan linnuista juuri kiurua eli leivoa pidetty kevään airueena.

Onnea Suomi – Rakas Isänmaamme 100v!