IBD:n hoidon tavoitteena on aktiivisen tulehduksen rauhoittaminen ja remission ylläpito. Tarkoituksena on mahdollistaa potilaalle mahdollisimman normaali elämä sairaudesta huolimatta.
Lääkehoito on IBD:n ensisijainen hoito. IBD-potilaan on hyvä kiinnittää humiota myös terveelliseen ravintoon ja sen riittävään saantiin. Riittävästä D-vitamiinin ja kalsiumin saannista tulee huolehtia, ja osa potilaista voi tarvita erityisravintovalmisteita, rasvaliukoisia vitamiineja, B 12-vitamiinia ja foolihappoa. Lue lisää ravinnon merkityksestä ravitsemusterapeutin palstalta.
Merkittävä osa potilaista tarvitsee leikkaushoitoa jossakin sairautensa vaiheessa.
Tulehduksellisten suolistosairauksien lääkehoito
Tulehduksellisiin suolistosairauksiin on olemassa laaja kirjo erilaisia lääkehoitoja, joiden tarkoituksena on rauhoittaa tulehdusta, estää taudin pahenemisvaiheita eli relapseja, ehkäistä komplikaatioita ja täten parantaa potilaan elämänlaatua. Käytettäviä hoitovaihtoehtoja ovat 5-ASA-valmisteet, kortikosteroidit, immunosuppressiiviset lääkkeet ja biologiset lääkkeet. Lääkehoitovaihtoehdoista löytyy suun kautta otettavia valmisteita, paikallisesti peräsuoleen annosteltavia valmisteita sekä suonensisäisinä infuusioina ja ihonalaisina pistoksina annettavia lääkkeitä. Oikea hoitomuoto valitaan diagnoosin, taudin laajuuden ja tulehduksen vaikeusasteen perusteella. Usein eri tavoin vaikuttavia lääkkeitä myös käytetään samanaikaisesti hoidon tehon parantamiseksi. Kela myöntää IBD-potilaille ns. alemman erityiskorvausoikeuden (65 %) omavastuun ylittäviltä lääkekustannuksilta. Korvausoikeus koskee IBD:n hoitoon käytettäviä lääkkeitä.
IBD-lääkitys on yleensä pitkäaikainen tai pysyvä. Lääkehoidon tehoa arvioidaan seuraamalla oireiden määrää, ja tarvittaessa myös laboratorikokeilla, sekä tähystysten tai muiden kuvantamistutkimusten avulla.
– Johanna Haapamäki, LT, Gastroenterologi
C-ANPROM/FI/IBDD/0270 (10/2022)