Alkoholi, IBD ja PSC

Kysyjällä on todettu Crohnin tauti ja primaarinen sklerosoiva kolangiitti (PSC) ja hän kysyy, voiko alkoholia käyttää enää ollenkaan? Tämä on vaikea kysymys, johon en voi antaa yleistä vastausta, vaan pyydän kysyjää ja muita lukijoita keskustelemaan hoitavan lääkärin tai IBD-hoitajan kanssa vastauksesta juuri omalla kohdallaan. Viitaan myös vastaukseeni otsikolla ’IBD ja alkoholin käyttö’ tällä palstalla noin 10 kysymystä aiemmin. Mitä tarkoittaa enää ollenkaan? Meillä kaikilla on taipumus vähätellä alkoholinkäyttöämme ja riippumatta määrästä aliarvioimme yleensä vaikkapa ”eilisiltana” käyttämämme alkoholiannokset. Onko ”enää ollenkaan” viikoittaisissa bileissä kunnon humalatilaan juotu määrä vai lähes päivittäinen olut tai viini ruoan yhteydessä ja saunaoluet päälle vai tarkoitetaanko uutena vuotena nostettavaa kuohuviinilasillista ja annosta viiniä satunnaisilla juhlapäivällisillä? Kuinka usein, kuinka paljon? Vähän ja harvoin ei välttämättä ole ”kiellettyä”. MUTTA asiaa saattavat mutkistaa taudeissa käytetyt lääkkeet ja kysyjän mahdolliset muut lääkkeet. Lääkkeillä voi olla yhteisvaikutuksia tai ne voivat yhdessä lisätä maksan kuormitusta. PSC on sappiteiden sairaus, mutta pitkälle edettyään vaikuttaa myös maksan toimintaan, jolloin vastaus kysymykseen alkoholinkäytöstä voi muuttua. Vastaus ei välttämättä ole ei yhtään ei koskaan, mutta asia kannattaa omalta osaltaan selvittää. Toivoisinkin, että jokainen tekisi rehellisen arvion omasta alkoholinkäytöstään alkoholihaittojen välttämiseksi.  


Peräsuolen haava. Voisiko kyseessä kuitenkin olla IBD?

Kysyjällä on kolme vuotta kestäneen verenvuodon jälkeen todettu kahdessa tähystyksessä parantumaton peräsuolen haava, solitaari ulcus, ja lisäksi hänellä on väsymystä, alavatsakipuja ja ajoittain lämpöä sekä ripulia. Voisiko kyseessä kuitenkin olla IBD? Peräsuolen haavalla, solitary rectal ulcer, tarkoitetaan kroonista peräsuolen limakalvohaavatautia, jossa fibriinin (katteen) peittämiä haavoja voi nimestä huolimatta olla useampikin. Haavan tyyppipaikka on peräsuolen etuseinämässä. Joskus kyse on myös turpeasta, punoittavasta, röpelöisestä poikkeavasta limakalvoalueesta. Kyse on hyvänlaatuisesta taudista, jossa haava-alueelta otetuissa koepaloissa on tyypilliset diagnoosin vahvistavat löydökset. Muut sairaudet, kuten kasvaimet ja tulehdukselliset suolisairaudet, voidaan poissulkea nimenomaan haava-alueelta, mutta myös muualta suolesta otetuilla koepaloilla. Haavan tyyppioireita ovat peräsuoliverenvuoto, joka voi olla hyvinkin runsasta ja lisääntynyt limaeritys, ummetus ja ulostamisvaikeus, peräaukon/suolen seudun kipu sekä tunne epätäydellisestä peräsuolen tyhjenemisestä ulostaessa. Osa potilaista on oireettomiakin. Taudin syy ei ole yksiselitteinen: mm. krooninen ummetus ja liiallinen ponnistaminen ulostaessa, mekaaninen vamma esim. autettaessa ulosteen tuloa sormella, poikkeava lihaskoordinaatio ulostaessa ja peräsuolen tai sen limakalvon työntyminen ulospäin ponnistaessa (prolapsi) voivat altistaa haavalle. Kaikki nämä aiheuttavat ongelmia limakalvon verenkierrossa. Syyn selvittämisessä on tärkeää potilaan antama tieto ulosteen koostumuksesta ja ulostamisesta. Ongelman syytä voidaan selvittää myös kuvantaen röntgen-, magneetti- ja ultraäänilaittein. Näin nähdään miten lihakset, suoli ja limakalvo toimivat ulostaessa. Hoidossa keskeisimpänä on pidetty hyvää ummetuksen hoitoa neste- ja kuitulisällä ja säännöllisen, ilman liiallista ponnistelua tapahtuvan suolen toimittamisen opettelua. Jos ulostamislihasten käytössä on poikkeavuutta, voidaan tätä harjoittaa ns. biopalautehoidon avulla. Erilaisia peräpuikkolääkkeitä on kokeiltu, mutta vakiintunutta lääkehoito ei ole. Tutkimustuloksista riippuen käytetään kirurgista hoitoa, etenkin, jos muille hoidoille ei saada vastetta ja oireet ovat hankalat. Koepalat ja tähystyslöydökset haava-alueelta ja muualta suolesta erottavat solitaarin ulcuksen tulehduksellisista suolisairauksista.


Merkaptopuriini ja lasten hankinta

Potilas on nuori, colitis ulcerosaa sairastava, merkaptopuriinia käyttävä mies, jota askarruttavat mahdolliset riskit, jos perusterve kumppani on tullut raskaaksi. Tähän kysymykseen on mukava vastata, koska huolta ei nykytietämyksen valossa näytä olevan eikä miespotilaita enää kehoteta lopettamaan lääkitystä raskauden suunnitteluvaiheessa. Atsatiopriinin, jonka aktiivinen metaboliitti merkaptopuriini on, ei ole nähty vaikuttavan sperman laatuun. Ei myöskään ole todettu isän hedelmöityshetkellä käyttämien tiopuriinien, joihin atsatiopuriini ja merkaptopuriini kuuluvat, vaikuttavan raskauden kulkuun tai aiheuttavan lisääntynyttä merkittävien epämuodostumien riskiä. Kirjoitin lasten hankintaan liittyvistä asioista 14.1.2016 näiden sivujen lääkäripalstalle. Nyt kyllä huomaan, että tein sen kovin äitilähtöisesti. Siinä totesin, että valitettavasti syntyvän lapsen terveydentila on huoli, joka meidän on ihan kaikissa, ns. terveidenkin äitien ja isien raskauksissa uskallettava ja jaksettava kantaa. Neuvolajärjestelmä ja rutiinisti tehtävät raskausajan seulonnat onneksi hälventävät huolia ja auttavat nauttimaan yhdeksän kuukauden mielenkiintoisesta ja hienosta odotuksesta.


Influenssarokote

Kysyjä pohtii, tulisiko IBD-potilaan ostaa itse nelivalenttinen (neljä virustyyppiä) sisältävä influenssarokote julkisen terveydenhuollon tarjoaman kolmivalenttisen sijaan. Influenssavirukset aiheuttavat äkillisen, ylempien hengitysteiden tulehduksen, johon joka talvisen, yleensä vuodenvaihteessa alkavan, epidemian aikana sairastuu 5─15 % aikuisista ja 20–30 % lapsista. Terveet aikuiset toipuvat taudista yleensä 1─2 viikon vuodelevolla. Etenkin vastustuskyvyltään heikentyneillä on kuitenkin riski saada vakaviakin sairaalahoitoon johtavia jälkitauteja, kuten keuhkokuumeen. Vuosittain, loppusyksystä otettavalla influenssarokotuksella, voidaan riskiryhmissä ehkäistä vaikean influenssan ilmaantuvuutta, jälkitauteja sekä 40–70 % taudista johtuvista sairaala- ja laitoshoidoista ja myös ennenaikaista kuolleisuutta. On myös hyvä muistaa, että kun ei itse sairastu, ei tartuta muita. Rokote estää terveillä työikäisillä 5-8 influenssaa kymmenestä. Ja jos rokotteen saanut sairastuu, on tauti yleensä lievempi. Influenssarokotteen teho voi olla heikentynyt potilailla, jotka saavat tiettyjä puolustuskykyä alentavia lääkkeitä. Tartunnan saamisen riskin vähentämiseksi on tärkeää, että myös heidän lähipiirinsä ottavat rokotuksen. Influenssarokotteen saavat maksutta mm. raskaana olevat naiset, kaikki 65 vuotta täyttäneet ja potilaat, jotka saavat vastustuskykyä alentavaa hoitoa sekä näiden potilaiden lähipiiri. Influenssaepidemian aiheuttavat viruskannat voivat vaihdella vuosittain. Kaikissa Suomeen maahantuoduissa rokotteissa on käytetty WHO:n todennäköisimmän epidemianaiheuttajan mukaan suosittamia viruskantoja. Jotta julkiseen rokotusohjelmaan saataisiin riittävä määrä rokotteita, täytyy sopimukset rokotevalmistajan kanssa tehdä riittävän ajoissa. Apteekistahan rokotteet ovat joskus loppuneet. Influenssaa aiheuttavat viruksen A- ja B-tyypit. A-tyypeistä nykyään epidemioita aiheuttavat A(H1N1) ja A(H3N2) sisältyvät kaikkiin tarjolla oleviin rokotteisiin. Influenssa B -epidemiat ovat keskimäärin lievempiä kuin A-tyypin aiheuttamat ja ajoittuvat usein lähemmäs kevättä kuin talvea. Julkiseen rokotusohjelmaan sisältyy B/Brisbane -kaltainen viruskanta (Victoria-haara). Apteekista saatavaan nelivalenttiseen rokotteeseen ja myös pienten lasten nenäsumuterokotteeseen sisältyy lisäksi B/Phuket -kaltainen viruskanta (Yamagata-haara). Influenssaepidemiat eivät ole vielä alkaneet Euroopassa tai USA:ssa. Muualta maailmasta on raportoitu eniten A(H3N2) -virustyyppiä, mutta myös A(H1N1) ja molempien yllä mainittuja B-viruskantojen aiheuttamia tauteja on kiertämässä. Sitä mitkä virustyypit Suomessa tällä kaudella pahiten jylläävät, ei vielä voi tietää. Toki suoja on varmempi, mitä useampaa kantaa vastaan on rokottautunut. Tärkeintä on kuitenkin, että ottaa lähipiirinsä kanssa rokotteen. Myös julkisen rokotusohjelman tarjoama rokote kattaa useimmat ja vakavimmat taudinaiheuttajat.  


Primaarinen sklerosoiva kolangiitti

Kysyjä pelkää primaariseen sklerosoivaan kolangiittiin sairastumista ja haluaa tietoa taudin yleisyydestä. Primaarinen sklerosoiva sappitietulehdus (PSC) on maksan sisäisiä ja/tai ulkoisia sappiteitä arpeuttava ja ahtauttava tulehdus. PSC:n esiintyvyydestä Suomessa ei ole tarkkoja tietoja. Tauti on merkittävästi yleisempi kroonista tulehduksellista suolisairautta (IBD) sairastavilla kuin muulla väestöllä. Eri tutkimuksien mukaan arviot IBD-potilaista, jotka sairastavat PSC:a vaihtelevat 1-5% välillä. Tauti on selvästi tavallisempi haavaista paksusuolitulehdusta kuin Crohnin koliittia sairastavilla. Tämän perusteella Suomessa lienee kaiken kaikkiaan ainakin 3 000 PSC-potilasta, mutta yleisestä taudista ei siis missään nimessä ole kyse. PSC:n syytä ei tunneta. Koska tauti on yleinen suolitulehduspotilailla, on mahdollista, että mm. suolen seinämän läpäisevyyden lisääntyminen mikrobien tuottamille, sappiteille haitallisille aineille ja aktivoituneiden tulehdussolujen poikkeava hakeutuminen sappiteihin olisivat vaikuttamassa taudin syntyyn, mutta muitakin syitä on esitetty. Myös geneettisillä tekijöillä on merkitystä. Tautia seulotaan IBD-potilailla säännöllisesti otettavien maksa-arvojen (AFOS eli alkalinen fosfataasi) ja oireiden avulla. Tämänkin vuoksi IBD-potilaan on syytä käydä ohjatuissa säännöllisissä kontrolleissa. Jos epäily herää, tehdään yleensä ensin tarkentavia laboratoriokokeita ja maksan ja sappiteiden magneettitutkimus sekä sitten edelleen diagnostinen sappiteiden varjoainekuvaus (ERCP), jossa voidaan myös ottaa erilaisia näytteitä sappiteistä ja tarvittaessa otetaan maksasta pieni koepala. PSC on kulultaan vaihteleva, varhaisvaiheessaan tyypillisesti täysin oireeton ja yleensä hitaasti etenevä, eikä tällöin rajoita tavallista elämää. Siihen Suomessa ensisijaisesti käytettävällä lääkkeellä (ursodeoksikoolihappo) on hyvin vähän haittavaikutuksia. Vuosien tutkimuksissa, keskimäärin 12–20 vuoden kuluessa, sappiteiden ahtautuminen voi johtaa maksasolukon vaurioon, maksan toiminnan heikkenemiseen, maksakirroosiin ja sappiteiden syöpään. Tämän vuoksi säännöllinen seuranta, kokeissa ja vastaanotoilla käynti on tärkeää. Näin pyritään Suomessa päättämään, olisiko aika harkita ennalta ehkäisevää maksansiirtoa ennen komplikaatioiden kehittymistä. Maksansiirto on tietenkin iso asia, mutta hoidon tulokset ovat Suomessa erinomaisia. On ymmärrettävää, että sairastuminen krooniseen sairauteen herättää erilaisia pelkoja ja ahdistusta. Riittävä henkilökohtaisen ja tarpeen mukaan toistetun tiedon pyytäminen omalta lääkäriltä tai IBD-hoitajalta antaa tukea. Monille on valtava apu keskustella muiden samojen tunteiden kanssa painivien ja samaa sairautta sairastavien kanssa esimerkiksi potilasyhdistyksen (https://crohnjacolitis.fi) kautta, jotta pystyy mahdollisimman täysipainoiseen ja laadukkaaseen elämään tänään, ilman liian suurta painolastia eilisestä tai huomisesta.  


Onko kipu aina koliitista johtuvaa?

Kysyjällä on haavainen paksusuolentulehdus ja hän kysyy, mistä tietää, ettei vatsakipu ole jotain muuta lääkärin hoitoa vaativaa vaivaa. Haavaiseen paksusuolentulehdukseen liittyvä kipu on useimmille potilaille valitettavan tuttua jo ajalta, joka johti suolistotutkimuksiin. Kipu liittyy yleensä taudin aktiiviin vaiheeseen, jolloin siihen yhdistyy myös muita suolioireita. Useimmiten kipu on kouristavaa ja ruokailun jälkeistä ja/tai ulostamiseen liittyvää. Kipu paikantuu useammin alavatsalle ja vasemmalle, mutta on hyvin yksilöllistä ja riippuu taudin laajuudesta. Kipu voi kestää vaihtelevan ajan, muttei kuitenkaan ole yleensä jatkuvaa ja koko ajan pahenevaa ilman muiden suolioireiden selkeää esilletuloa. Koliitti ei suojele muilta vatsakivun syiltä, joista tavallisin on toiminnallinen suolioire (IBS/irritable bowel syndrome/ärtynyt paksusuoli), jossa tyypillisiä ovat toistuvat, usein päivän mittaan korostuvat, turvottavat ja ruokailuihin yhdistyvät, enemmän alavatsalle ja myös vasempaan kylkikulmaan sijoittuvat kivut, joita ulostaminen usein helpottaa. Pelkässä IBS:ssä ulosteen kalprotektiini ei nouse ja tähystyksessä ei ole tulehdusta. Akuutti, lääkärintutkimuksia nopeasti vaativa vatsakipu on nopeasti, muutaman tunnin aikana alkava kipua, jollaista ei ole ollut aiemmin. Kipu voimistuu ja siihen voi liittyä kuumetta ja oksennuksia, myös ripulia. Salamannopeasti alkanut erittäin kova kipu on hälytysoire. (Esimerkiksi umpilisäkkeen tulehdus alkaa usein epämääräisenä ylävatsapainotteisena ja siirtyy kovenevana, tärähdysarkana oikealle alavatsalle aiheuttaen paikallisen, pinnallisenkin painoarkuuden ja lihasjännityksen. Divertikuliitti taas on vähitellen lisääntyvä vasemmalla alavatsalla, suoliluukuopassa esiintyvä kipu, johon liittyy lämmönnousua (divertikkeleitä alkaa esiintyä lisääntyvästi 50 ikävuoden jälkeen ja niiden olemassaolo on nähty tähystyksessä!). Sappikivitaudissa etenkin oikean kylkikaaren seudulla tai keskellä ylävatsaa melko äkisti alkanut ylävatsakipu saattaa säteillä oikean lapaluun seutuun, aiheuttaa pahoinvointia ja vaikeutta löytää sopivaa asentoa. Virtsatiekivissä koliikkikipu säteilee kyljestä nivusiin (ja kiveksiin) aiheuttaen pahoinvointia ja vaikeuden pysyä paikoillaan. Akuuttia vatsakipua voivat aiheuttaa myös monet muut, mm. gynekologiset, ja jopa vatsan ulkopuoliset syyt.) Lievemmät pitkittyvät tai toistuvat vatsakivut voidaan tutkia ajanvarausvastaanotolla, jolloin muuta kuin oireenmukaista hoitoa vaativia sairauksia selvitetään tarvittaessa jo paljon kertovien taustatietojen ja vatsan tunnustelun lisäksi laboratorio- ja kuvantamistutkimuksin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi toiminnalliset ylävatsavaivat, refluksitauti, keliakia, laktoosi-intoleranssi, mahalaukun tulehdus/mahahaava ja gynekologiset syyt.  


Tavalliset löydökset paksusuolen tähystyksessä

  Kysyjälle on tehty paksusuolen tähystys, jossa on todettu yksi tulehdusmuutos, josta on otettu koepala ja tämä huolettaa. Kysymykseen on vaikea vastata ilman tietoa tutkimuksen syystä, kysyjän oireista ja muista tuloksista (esim. veri- tai ulostenäyte), lähiaikoina käytetyistä lääkkeistä, löydöksen koosta ja sijainnista jne. Tavallisimpia paksusuolen tähystyksessä nähtyjä löydöksiä ovat peräpukamat (peräaukon seudun laskimolaajentumat) ja etenkin ikääntyvillä ihmisillä divertikkelit (suolen seinämän umpipussit/pienet ulospäin pullistuvat suolen seinämän pussit). Molemmat voivat oireilla ja vaatia hoitoa, mutta ne eivät aiheuta esim. syöpää, eivätkä vaadi seurantaa tai toistettuja tähystyksiä. Polyypit ovat suolen limakalvon kasvaimia. Ne voivat olla pienen pieniä nystyjä tai suurempia, muutamien senttimetrien kokoisia. Osa polyypeista on hyvänlaatuista limakalvon liikakasvua (hyperplasiaa), osa on ns. adenoomapolyyppeja, joihin voi liittyä kasvutaipumusta ja edelleen riski muuttua pahanlaatuiseksi syöpäkasvaimeksi. Adenoomapolyypit poistetaan ja niiden määrästä, koosta ja solumuutoksista riippuen päätetään seurantatähystysten tarpeellisuus. On myös muita harvinaisempia polyyppeja. Polyypeissa voi joskus olla pahanlaatuisia solumuutoksia. Paksusuolen syöpä on yleensä selvästi erotettavissa jo tähystyksessä. Tulehduksellisiin suolisairauksiin (IBD) liittyy hyvänlaatuisia tulehduspolyyppeja, jotka muodostuvat tulehtuneesta limakalvosta. Ne saattavat vaatia poiston verenvuodon tai diagnoosin varmistuksen tarpeen vuoksi. IBD:hen liittyy myös hyvänlaatuisia pseudopolyyppeja, jotka ovat tulehtuneen limakalvon paranemisen myötä syntyviä ”arpimuutoksia”. IBD-potilaita seurataan tähystyksin, koska joskus solumuutoksia voi olla myös hyvin normaalin näköisellä limakalvolla. Suolen tulehdusmuutos voi olla paikallista tai laaja-alaista. Tähystyksessä voidaan nähdä punoitusta, turvotusta, verestystä, limaismärkäistä katetta, limakalvon rikkoumaa, aftoja, haavaumia tai haavoja. Suolen tulehduksen syitä on lukuisia: mm. bakteeri- tai virusinfektiot, tulehduskipulääkkeet, iäkkäämmillä verenkiertohäiriöt, IBD. Koepalat ja tarvittaessa ulostenäytteet kertovat tarkemmin tulehduksen syystä. Pienet paikalliset muutokset ovat usein vain reaktiota jollekin suolta ärsyttäneelle tekijälle, jota ei välttämättä saada kiinni. Aivan niin kuin iholla on usein ohimenevää punoitusta tai pientä paikallista ärsytystä. Pienet epäspesifit tulehdusmuutokset suolessa ovat yleensä ohimeneviä ja harvoin suolioireiden syynä.  


Colitis ulcerosa, ulostamiskipu ja verta ulosteessa?

Kysyjällä on alle puoli vuotta sitten todettu paksusuolen loppuosaan painottuva ulseratiivinen koliitti. Ripuli ja vatsakivut ovat mesalatsiinitableteilla ja – paikallishoidolla rauhoittuneet, mutta ulostaminen on edelleen kivuliasta ja ulosteessa on verta. Aktiivissa peräsuolen tulehduksessa (proktiitti) 5-ASA-paikallishoidot (yleisimmin mesalatsiini) ovat ensisijaisia. Tabletit liitetään hoitoon tarvittaessa. Laajemmassa, mutta edelleen paksusuolen vasemmalle puolelle rajoittuvassa aktiivissa taudissa, käytetään joko peräpuikkoja tai suolessa pidemmälle vaikuttavia peräruiskeita tabletteihin yhdistettynä. Eri valmistajien tuotteet eroavat muodon, koostumuksen ja apuaineiden suhteen, joten valmistetta kannattaa kokeilla vaihtaa, jos yksi ei sovi. Myös kortisonivalmisteita on peräruiskeina. Ne eivät ole yksinään mesalatsiinia tehokkaampia, mutta parantavat yhdistelmähoidossa vastetta. Mikäli yhdistämällä 5-ASA-tabletit ja -paikallishoidot sekä kortisonipaikallishoidot ei saada suolta rauhoittumaan eli saavuteta remissiota, voidaan käyttää suun kautta otettavaa kortisonikuuria (samalla on varmistuttava riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista). Tautitilanteesta riippuen voidaan käyttää joko verenkierron kautta vaikuttavaa (systeemistä) tai suolessa vapautuvaa kortisonivalmistetta. Tässä vaiheessa ja viimeistään immunosuppressiivista tai biologista lääkitystä harkittaessa on myös syytä varmistaa, että diagnoosi on oikea ja ettei jokin muu tekijä ole suolitautia pahentamassa. Näitä muita tekijöitä voivat olla esim. ärtyvän paksusuolen oireyhtymä tai bakteeri- tai virusinfektio. Peräsuolen alueen taudissa ja peräaukon kivussa ja verenvuodossa tulee huomioida myös peräpukamat, peräaukon kivuliaat haavaumat (fissuurat), peräaukon seudun fistelit (käytävä ihon pinnalta peräaukon sisäpuolelle tai peräsuoleen) ja mahdollisesti näihin liittyvä paise alueella sekä anaaliseksin kautta välittyvät sukupuolitaudit.  


Niveloireiden esiintyvyys IBD-potilailla

Niveltulehdukset ja -oireet ovat yleisin sekä Crohnin tautiin (CD) että haavaiseen paksusuolentulehdukseen (UC) yhdistyvä suolen ulkopuolinen sairaus (ekstraintestinaalimanifestaatio). Niiden esiintyvyydeksi IBD-potilailla on tutkimuksesta riippuen ilmoitettu 17–39 %. Tarkkaa lukua on vaikea tutkimuksista päätellä, mutta todennäköisesti asetelmat ovat herkästi aliarvioivia ja yli 1/3:sta potilaista puhutaan. Nivelissä voi olla joko tulehdusta (inflammaatiota) tai kipuja ilman silmin, tunnustellen, kuvantaen tai verikokein havaittavia muutoksia. Niveltulehdukset luokitellaan sen mukaan esiintyvätkö ne risti- ja suoliluun liitoksessa (sakroiliitti) ja mahdollisesti lisäksi selkärangassa vai raajojen nivelissä.  Ensin mainittuja esiintyy yhtenevästi sekä CD- että UC-potilailla ja molemmilla sukupuolilla. Jälkimmäiset ovat CD-potilailla ja etenkin paksusuolen Crohnin taudissa yleisempiä. Kuvantamismenetelmin ristisuoliluuliitoksen tulehdusta voidaan todeta jopa 20–50 %:lla potilaista, mutta onneksi vain harvalle, 1–10 %:lle, kehittyy eteneviä, tulehduksen aiheuttamia rakenteellisia muutoksia rankaan. Raajanivelten tulehdusta esiintyy 10–20 %:lla Crohn- ja 5–14 %:lla UC-potilaista. Myös raajaniveliin kehittyvät erosiiviset muutokset ovat IBD-taudeissa harvinaisempia kuin joissain muissa niveltulehdustaudeissa. Raajojen suurten nivelten tulehdukset yhdistyvät yleensä suolitulehduksen aktiivivaiheisiin, pienten nivelten moniniveltulehdukset ovat useimmiten suolen oireilusta riippumattomia. Nivelkipu ilman tulehdusta (arthralgia) on yleistä ja se voi liittyä myös tiopuriinilääkkeiden aloitukseen tai kortikosteroidikuurin lopettamiseen.    


Mistä johtuu ohutsuoliavanneleikkauksen jälkeen jatkuvasti koholla oleva P-Krea-arvo?

Plasman kreatiniinimääritystä (P-Krea) käytetään munuaistoiminnan arviointiin. Kreatiniini on peräisin lihaksista ja se poistuu elimistöstä munuaisten kautta. Lievään munuaisten vajaatoimintaan voi olla monia syitä, joten valitettavasti suoraan tähän kysymykseen en pysty vastaamaan tietämättä tarkemmin potilaan taustoja alkaen iästä ja lihasmassasta ja jatkuen läpi tautihistorian, leikkauksen kulun, lääkityksien ja muiden sairauksien. Munuaisten vajaatoiminta on yleistä sairaalapotilailla yleensäkin ja sitä on todettu joissain tutkimuksissa jopa 15 %:lla sairaalahoidossa olevilla IBD-potilailla. Munuaisten vajaatoimintaa aiheuttavat mm. lääkkeet, röntgenvarjoaineet, suolatasapainohäiriöt, verenvuoto, munuaisten verenkiertohäiriöt, vaikeat tulehdukset (infektiot) ja nestetasapainohäiriö, joka voi johtua nesteen saannin (liian vähäinen) ja menetyksen (liian runsas) välisestä epätasapainosta. IBD-potilailla munuaisten vajaatoiminnan riskejä ovat laaja-alainen ohutsuolen poisto, taudin kesto, ikä ja aiemmat munuaiskivet (jotka ovat Crohn-potilailla vertailuväestöä yleisempiä). IBD-potilailla voi olla myös muita harvinaisempia munuaissairauksia, joita pidetään tautiin liittyvinä suolen ulkopuolisina sairauksina (ekstraintestinaalimanifestaatioina). IBD-tauteihin käytetyistä lääkkeistä siklosporiiniin, sulfasalatsiiniin ja jopa 5-ASA-valmisteisiin liittyvät myös eriasteiset munuaisriskit.