Petri Mäkelä
J-pussiitin hoito
23.09.2020
Kysyjälle on tehty IBD:n vuoksi J-pussi. Ongelmana ovat toistuvat J-pussin tulehdukset, joita on ollut viimeisen puolen vuoden aikana kolme kertaa.
Vaikean haavaisen koliitin hoitovaihtoehtona on paksusuolen poisto. Leikkauksen yhteydessä ohutsuolesta tehdään säiliö (J-pussi), joka yhdistetään peräaukkoon. Näin uloste tulee luonnollista kehon aukkoa pitkin, vaikkakin yleensä aiempaa tiheämmin ja löysempänä. Toisaalta kyseisellä toimenpiteellä vältetään avanteen teko. J-pussin tulehdus eli pussiitti on yleinen ongelma, joka vaatii usein lääkitystä.
Tupakanpolton välttämisen on osoitettu vähentävän pussiitin kehittymistä, mutta toisaalta tupakointi saattaa estää pussiitin kroonistumisen. Tulehduskipulääkkeiden kuten ibuprofeiinin, asetyylisalisyylihapon, diklofenaakin ja ketoprofeiinin käyttöä tulee välttää, koska niiden käyttö altistaa pussiitille.
Akuutin pussiitin hoitona käytetään antibioottia, ensisijaisesti fluorokinoloni- ja metronidatsoli-yhdistelmää. Vaste kyseiselle lääkeyhdistelmälle on hyvä, mutta tulehdus saattaa uusiutua lääkekuurin päättymisen jälkeen. Pitkäaikaisen ja/tai toistuvien antibioottikuurien ongelmana ovat mahdolliset haittavaikutukset sekä tehon hiipuminen pitkäaikaisessa käytössä. Yksi fluorokinolonien pelätty haittavaikutus on jännekudoksen heikkeneminen, jonka seurauksena saattaa kehittyä jänteiden repeämisiä, esimerkiksi akillesjänteiden repeämät. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää myös rifaksimiini-antibioottia, mutta sen käyttöä hillitsee korkea hinta.
Ensimmäisen pussiitin jälkeen voidaan käyttää tulehduksen ehkäisyyn probioottivalmisteita, joilla on saatu kohtalainen vaste lumekontrolliryhmään verrattuna. Yhdessä tutkimuksessa probioottivalmisteita käyttävistä potilaista 10 % sai uuden tulehduksen. Kun taas lumekontrolliryhmän potilaista 40 % sai tulehduksen 12 kuukauden seuranta-aikana. Myös elämänlaatu parani probioottivalmisteita käyttävässä potilasryhmässä.
Toistuvat antibioottikuurit viittaavat siihen, että J-pussin tulehdus on kroonistunut. Tällöin vaihtoehtona voidaan käyttää kortikosteroidivalmisteita, esimerkiksi budenosidi-valmistetta. Budenosidi-valmistetta voidaan antaa suun kautta tai käyttää paikallisesti peräruiskeena. Tapauskohtaisesti voidaan harkita myös peräpuikkojen antoa. Eräässä tutkimuksessa 8 viikon budenosidi-kuurilla saatiin vaste 80 %:lla tutkituista.
Jos edellä mainituilla lääkityksillä ei saada J-pussin tulehdusta hillittyä, voidaan harkita tapauskohtaisesti myös biologisten lääkkeiden käyttöä. Pienissä tutkimussarjoissa on saatu jonkinlaista vastetta biologisilla lääkkeillä, mutta osa tutkimuksissa mukana olevista on ajautunut J-pussin purkamiseen ja avanteen tekoon.
Jos potilas kärsii toistuvista J-pussin tulehduksista, voidaan siirtyä kroonisen pussiitin hoitoon. Tällöin on käytössä erityyppisiä hoitovaihtoehtoja. Lääkevalinta riippuu potilaan yksilöllisistä hoitosuhteeseen vaikuttavista tekijöistä. Jos on viitettä J-pussin tulehtumisen kroonistumisesta, on syytä ottaa yhteyttä vatsaelinkirurgian-/gastroenterologian-yksikköön hoitolinjauksen tekemiseksi.
