Nina Eriksson

Kihomadot, niihin käytettävä lääkitys ja IBD

13.03.2018

Kysyjä pohtii kihomatolääkkeiden vaikutusta suolistobakteereihin ja Crohnin tautiin.

Kihomadot (latinaksi Enterobius vermicularis, englanniksi pin worm) ovat maailmanlaajuisesti esiintyviä ihmisen loisia. Suomessa, jossa muut matoinfektiot ovat varsin harvinaisia, se on tavallisin matotauti. Kihomatotauti on lääketieteellisesti harmiton, mutta oireisena se voi olla kiusallinen. Matoja esiintyy kaikenikäisillä, mutta oireita (kutina peräaukon suulla ja joskus vatsakivut) ne aiheuttavat yleensä lapsilla.

Kihomatotauti hoidetaan suun kautta otettavalla pyrviinillä tai mebendatsolilla, joiden yhden päivän annos toistetaan 2-3 viikon kuluttua. Lääkkeiden haittavaikutukset ovat näillä annostuksilla yleensä harmittomat: ulosteen värjäytyminen ja mahdolliset tilapäiset vatsanväänteet. Lääkkeiden imeytyminen suolesta on hyvin vähäistä, joten vaikutukset muualle elimistöön ovat erittäin harvinaisia. Lääkkeet vaikuttavat vain madon soluihin eikä niillä ole antibakteerista vaikutusta. Näin ollen ne eivät muuta suoliston mikrobiomia.

Kihomadoista, saati niiden häätöhoidosta ja IBD:stä, ei juuri löydy tutkimuksia. Etenkin lapsuusajan erilaisten matoinfektioiden IBD:ltä suojaavaa vaikutusta on pohdittu (piiskamatoa on tutkittu myös IBD:n hoidossa), koska matoinfektiot vaikuttavat suolen limakalvon puolustusvasteeseen. Tanskassa tehdyssä selvityksessä ei kuitenkaan havaittu, että lapsuuden kihomatoinfektio vähentäisi sairastuvuutta IBD:hen. Maailmalta löytyy muutama kuvaus, jossa vaikeaa kihomatotautia on luultu Crohnin taudiksi, mutta tämä asia ei ole ongelma, kun suolesta otetaan koepalat tähystyksen yhteydessä.