Petri Mäkelä
Oireettoman vaiheen seuranta IBD:ssa
04.05.2020
Kysyjällä on ollut noin 20 vuoden ajan IBD, joka on ollut rauhallinen ja kysyjän mukaan remissiossa.
Yleisesti IBD:n hoitoon kuuluu säännöllisesti toteutettavat seurannat, johon kuuluvat myös tähystystutkimukset. Jos tulehdus on koko paksusuolen alueella, on kahdeksan vuoden sairastamisen jälkeen suositeltavaa tehdä tähystystutkimuksia 1-3 vuoden välein riippuen taudin aktiivisuudesta ja aikaisempien tähystystutkimuksien löydöksistä. Jos kyseessä on ns. vasemmanpuolen tauti (laskeva paksusuoli sekä sigma-/peräsuoli tulehtuneet), suositellaan tiheämpää tähystystutkimusseurantaa 15 vuoden sairastamisen jälkeen tai aikaisemmin, mikäli tautitilanne sitä vaatii. Pelkästään peräsuoleen rajoittuvaa tulehdusta ei tarvitse rutiininomaisesti kontrolloida tähystyksillä, koska siinä pahanlaatuisen taudin kehittymisen riski on normaaliväestön tasolla. Yleissääntönä voidaan pitää edellä kuvattuja kontrollivälejä, mutta jokainen tähystys harkitaan kuitenkin tapauskohtaisesti hoitavan lääkärin ja potilaan kesken.
Määritettäessä kontrollitähystysten tiheyttä huomioitavia tekijöitä ovat mm. tulehdusaktiviteetti, taudin puhkeamisikä, laajuus ja kesto, sekä mahdolliset liitännäissairaudet (PBC) ja onko aiemmissa tähystyksissä todettu tulehduspolyyppeja tai ahtaumia. Kontrollitähystyksiä suunniteltaessa noudatetaan sekä kansallista suositusta (vuodelta 2015) että eurooppalaista suositusta (vuodelta 2018).
IBD:n tulehduksen aktiivisuuden kesto vaikuttaa riskiin saada solumuutoksia limakalvolle. Mitä pidempään tauti on aktiivinen, sitä suurempi riski on saada syövän syntyyn altistavia muutoksia limakalvolle. Tästä syystä IBD:n hoidossa pyritään rauhoittamaan limakalvon tulehdus. Tulehduksen rauhoittuminen varmistetaan tähystystutkimuksen yhteydessä otettavilla koepaloilla. Muutoksia voi tulla myös vuosia aivan rauhallisena pysyneelle limakalvolle, mutta riski on pieni. Verikokeissa syöpäkasvainta ennakoivat muutokset tulevat esille usein liian myöhään ajatellen kasvaimen onnistunutta hoitamista.
Yleensä pelkällä peruslääkityksellä (mesalatsiini) pärjäävät on siirretty seurantaan perusterveydenhuoltoon ja hankalaoireiset sekä tehokkaampaa lääkitystä vaativat potilaat ovat hoidossa erikoissairaanhoidossa.
Erikoissairaanhoitoon on viime vuosina saatu perustettua IBD-hoitajan toimia. Heille on siirretty usein esim. ensi-info taudista sekä vaadittavat laboratoriovälikontrollit. Usein he toimivat myös ensikontaktina potilaille, kun he ottavat yhteyttä hoitavaan yksikköön. IBD-hoitajilla on laadukas osio täällä Reunapaikka.fi-sivuilla ja suosittelen tutustumaan siihen.
